Aika pyhää puhetta!

Olen uskonut uuteen kieleen. Siis siihen, että kaikki muuttuu paremmaksi, jos ilmaisemme kristinuskon sisällöt arkisella kielellä. Sunnuntaina käytäisiin messussa ja lapsetkin pääsisivät ehtoolliselle. Perheissä opetettaisiin taas tunnollisemmin iltarukous. Eri sukupolvet keskustelisivat hengellisistä kysymyksistä siinä missä säästä ja terveydestä. Kokonaisvaltainen ihmiskäsitys pitäisi julkisessakin puheessa sisällään hengellisen ulottuvuuden.


Ymmärtää ken haluaa

Mutta ei se niin mene. Aika pyhä! -seminaarissa kielentutkija Pirjo Hiidenmaa sanoi napakasti, että ihmiset käsittävät itselleen vieraita asioita, jos haluavat. Esimerkiksi suomalaiset katsovat kovin kiinnostuneina Frendejä telkkarista, vaikka meillä useimmilla ei ole mitään kokemusta siitä kielestä ja kulttuurista, jossa New Yorkin nuoret aikuiset elävät. Rosin, Rachelin, Monican ja Chandlerin kieli ja baarikulttuuri ovat jotain ihan muuta kuin Äänekosken ABC:n nurkilla parveilu tai maitotölkin ja lenkin haku. Heidän tarinansa menee kuitenkin kaupaksi lenkinpurijalle.

Johan se olisi pitänyt hoksata Jeesuksesta. Mestarin toiminnan pitkäkestoisten vaikutusten perusteella on selvää, että hän esitti asiansa niin, että varsin useat halusivat ymmärtää, mitä hän viesti. Vastustajia ja ymmärtämättömiäkin tosin riitti. Tämän kaiken hän tuntui tekevän ilman sen suurempaa strategiatyötä ja toimintasuunnitelmaa, menetelmänä pyhä huolettomuus ja kohtaaminen. Mikä nyt sitten mättää?


Keskustelu luo ymmärrettävää kieltä

Aika pyhä! -seminaarissa minua kohotti sivistyneiden ihmisten (osallistujien ja alustajien) keskustelu kristillisen kielen luonteesta. Paneelissa kohtasivat vapaa filosofi, Suomen akatemian johtaja, MTV 3:n toimittaja, FST:n toimittaja ja piispainkokouksen pääsihteeri. Olin iloinen heidän ilmeisestä halustaan selvittää ja jakaa ajatuksiaan. Se sai minut ajattelemaan, että halu kiinnittyä johonkin asiaan ei ehkä ole niinkään kiinni siitä, miten puhutaan, vaan ketkä puhuvat ja miltä se tuntuu.

Seurakuntalaiset taitavat puhua ihan liian vähän kirkossa ja kirkosta. Se ei varmaan ole työntekijöiden vika, tilanne on vaan ajautunut tällaiseksi. Syyllisiä ei kannatakaan etsiä, kun on kiire vetää aarre pois suosta. Enkä vieläkään keksi muuta konstia parannukseen kuin puhuminen ja kuunteleminen. On lähdettävä halusta ymmärtää toista ihmistä ja aidosti ilmaistava käytössä oleva yhteisen ajattelun tila. Tämä tapahtuu, kun kuuntelee tarkkaan ja vastaa kielellä, jota on kuullut toisen käyttävän. On myös monia tilanteita, joissa voin vaatia toiselta saman: ansaitsen tulla kuulluksi omalla kielelläni.


Uskonto on kieli

Paneelissa oltiin yhtä mieltä siitä, että uskonto itsessään on kieli, jonka rakenteilla ja symboleilla pystytään ilmaisemaan sellaista todellisuutta, jota muilla kielillä ei tavoita. Samoin kuin saameksi pystyy puhumaan lumesta paljon vivahteikkaammin kuin suomeksi, voi kristinuskonkielellä kuvata ihmisen sisintä toisin kuin luonnontieteen kielellä. Kielitaitoa yleensä arvostetaan.

Jos emme puhu uskontoa, emme välitä lapsillemme enää sitä uskonnon kielitaitoa, jonka itse hallitsemme. Moni kokee, ettei hallitse omaa uskonnon kieltään tai oikein edes tiedä, onko se oma vai ei. Perusasiat kuitenkin tunnutaan tuntevan. Kun sattuu onnettomuus, kokoonnutaan yhteen ja turvaudutaan pyhään kauneuteen ja hellyyteen.

Uskonkielen ja nykyisen arjen välillä on siis edelleen yhteys. Tarttumapinta vahvistuu, kun sanoitamme sitä. Sitä paitsi olen huomannut, että aina, kun joku haluaa sanoa jotakin syvällistä elämästä tai kuolemasta, niin vakaumuksesta riippumatta hänen puheensa muuttuu hengelliseksi – siis siinä vaiheessa, kun ajatus on ehtinyt pitkälle ja elämän rajallisuuden todellisuus on käsillä. Pyhän taito ei siis helposti katoa, vain suuri pinnallisuus peittää sen hetkittäin näkyvistä.

Anita Ahtiainen, kouluttaja, Seurakuntien Lapsityön Keskus ry

Lisätietoja:

SLK:n Aika pyhä!-materiaali:
http://www.evl-slk.fi/tyon_tueksi/kirjat_ja_materiaalit/aika_pyha!/

Aika pyhä! -seminaarin parhaat palat videoklippeinä:
http://bambuser.com/channel/UtrTV/broadcast/1900456?broadcast-tabs=comments
http://bambuser.com/channel/UtrTV/broadcast/1902266

Syksy alkaa pyhää katsellen

”Pyhimmät tapahtumat ovat salaisuuksia. Siksi ne syntyvät öisin.”

Lomalle lompsis – niin päättyi kevätkausi blogistanissa yhtäkkiä. Kesäreissuilta oli vakaa aikomus kirjoitella, mutta etäisyyden ottaminen taisi tehdä hyvää. ”Joskus täytyy mennä kauemmas, jotta näkee lähemmäs.”

Kesän aikana herkistin mieltäni pyhän katsomiseen ja kokemiseen. En lukenut. En kirjoittanut. En sanoittanut pyhää millään tavalla. Muutamia aamuöisiä pohdintoja toki kävin ystävien kanssa – ja maailma parani jälleen. Kesällä annoin pyhälle hidasta aikaa; yöttömässä yössä mieli lepäsi ja etsi ohjailematta omia polkujaan.



”Joskus pyhä ei vain tule näkyviin ennen kuin Jumala itse sammuttaa valot.”

Kun usva nousee järveltä tai valkohäntäpeura jähmettyy tuijottamaan tien varteen, näen pyhän kertovan itsestään sanattomalla kielellä. Kun tangon pyörteissä aika katoaa ja liike vie mennessään, pyhä kulkee voimallisesti koko kehon lävitse. Kun aurinko hellii lämmöllään ja järvivesi pehmeydellään, pyhä tulee iholle.

Pyhä koskettaa tunteiden kieltä. Luetut sanat, katsotut kuvat, kuullut äänet - mikä tahansa voi kirvoittaa pyhän tunteen. Kaikki ei kuitenkaan ole pyhää eikä pyhä kosketa kaikessa ja kaikkialla. Kun yhden viestikanavan hetkeksi sulkee, muut aistit alkavat herkistyä.




”Kuljemmepa minne tahansa, pyhä on edessä ja takana, mennessä ja tulevassa.”

Kun kesän on lepuuttanut silmiään luonnon kauneudessa, voi syksyn alkajaisiksi tarkentaa zoomia. Näin tehdään myös Pyhän uusilla sivuilla, joilla keskitytään visuaalisuuteen: evl.fi/katselepyhaa. Kuvaan voi uppoutua oheisten posti-/mietiskelykorttien grafiikassa, kesäblogin tarinoissa pieniapyhiahetkia.blogspot.com tai upeita valokuvia tarjoavan kuvapankin poluilla www.kuvio.helsinki.fi/pyhanpolut/.

Kaikki sivuilla tarjottu materiaali on ilmaista. Kortteja voi tilata postikulujen hinnalla julkaisumyynnistä (julkaisumyynti(at)evl.fi), kuvapankki ja tarinablogi ovat vapaasti hyödynnettävissä. Palautetta ja parannusehdotuksia otetaan mieluusti vastaan. Mikä sinun silmääsi hivelee? Millaiselle pyhälle matkalle mielesi vaeltaa, kun sukellat kuvaan?

Silmiä hivelevän kaunista syksyä toivottaa,

Pyhä Sihteeri

Kirjoituksessa lainatut tekstit esiintyvät uusissa Pyhä-postikorteissa. Ne ovat teoksesta Puhetta pyhästä (Jaakko Heinimäki & Hilkka Olkinuora 2011, Kirkkohallitus).