Voiko sitä nähdä?
Voiko sitä edes yrittää tehdä näkyväksi?
Tällaiset kysymykset nousivat mieleeni opiskellessani voimauttavaa valokuvausta kahden vuoden ajan Miina Savolaisen ohjauksessa Aalto yliopiston Aalto PROn järjestämässä koulutuksessa. Opintojeni tarkoituksena oli syventää osaamistani voimauttavan valokuvan menetelmän käyttämisessä osana seurakuntapapin työtäni. Tämä tarkoitti henkilökohtaista prosessia, jota ilman menetelmän käyttö ei johda toivottuun lopputulokseen.
Voimauttava valokuva prosessissa liikun joka kerta hyvin aralla maaperällä.
Jos tuossa maastossa ei ole ensin itse kulkenut, niin mahdotonta on kulkea siinä toisenkaan ihmisen kanssa. Voimauttavassa valokuvassa näkymätön tulee näkyväksi tai ainakin sellaiseksi, että valokuvan tallentama ihminen aistii kuvassa olevan muutakin kuin mitä silmät näkevät. Menetelmää käyttäessäni voimistui kerta kerralta tunne, että olen kohtaamassa pyhää samalla, kun etsimme kuvaparin kanssa kuvaan sellaista, minkä hän kokee itseään voimauttavaksi.
Voimauttavan valokuvan menetelmässä valokuvaaminen ei olekaan pääasia.
Paljon tärkeämpää on yhdessä toisen kanssa käyty dialogi. Katsellaan yhdessä jo olemassa olevia valokuvia tai ainakin keskustellaan siitä, millaisia kuvia voisi olla olemassa (jos niitä olisi aikanaan otettu). Dialogin aikana käydään läpi mahdolliset kuvapelkoon liittyvät tunteet. Tässä prosessissa kamera on vain apuväline tuomaan esiin sellaista, mikä yhteisessä dialogissa on noussut tärkeänä esiin.
Tärkein väline voimauttavan valokuvan menetelmässä on katse.
Hyväksyvä katse rohkaisee. Jokaisella meistä on tarve tulla hyväksytyllä tavalla toisen ihmisen näkemäksi. Omakuvien avulla opettelemme yhdessä katsomaan itseä lempeämmin ja armollisemmin.
Menetelmässä valokuvaajan katse on osa dialogia kuvan päähenkilön kanssa.
Hänen katseensa rohkaisee ja tukee kuvan päähenkilöä avautumaan kameralle. Pakkoa ei ole, sillä voimauttavan valokuvan menetelmä on lempeä tapa kutsua toista mukaan prosessiin.
Voimautuminen on itsessä piilossa olevien voimavarojen tulemista näkyväksi. Itsensä hyväksyminen ja armollinen katsominen valokuvassa vahvistaa itsetuntoa. Menetelmän aikana tapahtunut kohdatuksi tulemisen kokeminen ilman taka-ajatuksia, avoimesti ja kuin salaisuutta ihmetellen johtaa kuvan päähenkilön voimautumiseen.
Kimmo Hurri, pastori, Janakkalan seurakunta
Lisätietoja:
www.voimauttavavalokuva.net
aaltopro.aalto.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti