Tämä kirjoitus sisältää kutsun.
”Hän taas tanssii tahtiin valssin, lehmus tuulessa huokailee… Murtuu huulet kylmän talven, kaiken alkaa hän uudelleen…” -Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Neiti Kevät
Humpsista vain, kesäaika alkoi! Räntäsateen ja uusien lumikinosten saattelemana täällä eteläisessä Suomessa. Kesäaika ja pitenevät illat sopivat hyvin myös Pyhän ajankohtaisiin teemoihin. Pääsiäissivut alkavat olla valmiina, nyt myös ruotsiksi (sacrista.evl.fi/helig/pask). Paasto pitää (melko hyvin) ja mieli kirkastuu kohti pääsiäistä. Tänään otinkin pienen varaslähdön keväthuumaan ja ostin ihanille työkavereilleni narsisseja. Välitän nämä narsissit myös kaikille blogia lukeville yhteistyöverkostoille (kuva: SLK). Paastonaikana ilo ja kiitollisuus hyvästä porukasta saa ihan herkistymään. Kivä tehdä töitä kanssanne!
Kesäajan myötä Pyhän agendalla ovat tämän vuoden kesäsuunnitelmat. Pyhä Sihteeri löysi arkistojen kätköistä kesäkuukausien kuvauksen: ”Kuljetaan kristillisten kesäjuhlien matkassa”. Onneksi sijaistavalla sihteeriköllä ei ole liikaa lomia rasitteena, joten Pyhä Kesärundi pääsee toteutumaan konkreettisesti! Seinäjoki, Raahe, Lumijoki, Oulu… Siinä ainakin alkua. Pyhän voi siis bongata kesäkuukausina tienpäältä. Yhdensortin pyhiinvaellus tämäkin. Muunlaisia pyhiinvaelluksia saa ilmiantaa koko kevään ajan ja miksei kesälläkin; Haluaisitko kenties vierailevaksi tähdeksi Pyhä Blogiin kertomaan kotiseutusi pyhistä paikoista? Nyt vain viestiä projektisihteerille!
Kuten viime kerralla mainitsin, Pyhän agendalla ovat myös suunnitelmat vuodelle 2012. Kyseessä on painopisteen viimeinen toimintavuosi, joka kulkee nimellä "Pyhän yhteydessä". Viime viikolla sain kokoustaa Pyhän Ohjausryhmän kanssa, joka alkoi pohtia ensi vuoden tavoitteita ja toimintaa. Aiempien suunnitelmien mukaan sisällöllisiä teemoja ovat Pyhä Henki, helluntai ja seurakuntalaisuus. Lisäksi luomakuntaan liittyviin näkökulmiin kiinnitetään erityishuomiota. Muutamia osahankkeita Pyhä Sihteeri on saanut valmisteltavakseen, mutta uusia ehdotuksia kerätään edelleen.
KUTSU: Kutsunkin sinut nyt visioimaan villisti Pyhää vuotta 2012! Onko sinun seurakunnassasi tai järjestössäsi tehty ansiokasta toimintaa edellä mainittujen teemojen parissa? Haluaisitko kehittää toimintaa edelleen tai jakaa sitä muiden toimijoiden kanssa? Pyhä Sihteeri vastaanottaa ehdotuksia Pyhän osahankkeiksi vappuun asti. Kokonaisbudjetti ei ole valtaisa, mutta sitä pyritään jakamaan kristillisen tasajaon ja vuositavoitteiden mukaisesti. Lähetä ehdotuksesi (tausta, perustelut, kuvaus, budjetti max. 6 000 merkkiä) vappuun (1.5.2011) mennessä allekirjoittaneelle osoitteeseen marjukka.laiho(at)evl.fi.
Innovatiivisia ehdotuksia odotellessa Pyhä Sihteeri noudattaa Sir Elwoodin ohjetta ja tanssahtelee muun muassa valssin tahdissa. Siinä sivussa luvassa myös verkkoviestintää, koulutusta, hartausmatskuja ja kirjaprojektia. Näihin kuviin ja tunnelmiin palaan taas parin viikon päästä. Pyhää kesäaikaa kaikille!
maanantai 28. maaliskuuta 2011
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Pääsiäinen ajallaan
Kuusamon seurakunnan pääsiäisen vietto on perinteisesti alkanut pääsiäisyöstä, jolloin pimeä kirkko saa täyden loistonsa kukin, värein ja täysin valoin. Pääsiäisyön messua on vietetty Kuusamossa vuodesta 1979 lähtien. Pääsiäisjuhlan vietto alkaa siis pääsiäisyöstä ja aikaa juhlaan onkin runsaasti! Kirkkovuodessahan pääsiäisaika jatkuu aina helluntaihin asti.
Kuusamon seurakunnan lapsityössä on pitkään pidetty perinteenä aloittaa pääsiäisen vietto toisena pääsiäispäivänä. Tällöin on kutsuttu kirkkoon perheet, pääsiäisviikon tiistaina ja keskiviikkona päiväkodit, esikoululaiset, päiväkerholaiset sekä kirkon lähellä sijaitsevan alakoulun oppilaat - yhteensä noin 1 200 henkeä. Seurakunta on järjestänyt kyydityksen kaikille.
Pääsiäisenä kirkkoon on tuotu hauta ja rakennettu puutarha. Kirkkoon on kasvatettu vehnää, koivut on saatu hiirenkorvalle, alttari on kukkinut narsisseista. Symboliikkaa on luotu myös värein. Alttarille on levitetty kankaita: violetin kankaan päällä on ollut pajunkissa, mustan päällä orjantappurakruunu ja valkoisen päällä narsissi. Myös musiikki on ollut keskeisessä asemassa lasten kirkoissa. Yhteislauluina on käytetty lastenvirsikirjan lauluja, jotka on etukäteen harjoiteltu päiväkoti- ja eskaripyhäkouluissa sekä päiväkerhoissa (esim. LV29, LV39). Eläkkeelle jääneen SLK:n musiikkisihteerin Kaija Eerolan ”Ihmeellinen viikko” -laulusarja esitettiin muutamana vuonna. Tällöin mukana oli myös seurakunnan tai koulun kuoro.
Hyvät kokemukset jävät niistä vuosista, jolloin alakoulun oppilaat toimivat eri rooleissa. Oli iloa, riemua ja jännitystä ”ilmassa”, kun sotilaat, naiset ja enkelit liihottivat kirkossa. Varsinkin oman koulun oppilaille ja omille kavereille oli hienoa esiintyä!
Seurakunnan työntekijänä on ollut palkitsevaa nähdä, että lapsikin saa iloita ja kokea kaikilla aisteilla riemua pääsiäisen sanomasta. Eikä pääsiäisen viettoa suinkaan ole päätetty kirkkovisiittiin! Useana vuonna on kirkon ovelta saanut matkaan keitetyn ja värjätyn kananmunan, suklaamunan, narsissin oksan tai väritystehtävän. Pääsiäisen ilo on kulkenut lasten matkassa kotiin asti.
Tänä vuonna pääsiäiskirkot pidetään poikkeuksellisesti jo hiljaisella viikolla. Päätökseen on vaikuttanut pääsiäisen myöhäinen ajankohta; lapsityö järjestää vappuna perheille tapahtuman ja myös sen toteuttamiseen on varattava aikaa. Viikko ennen pääsiäistä on kuitenkin hiljainen eli kärsimysviikko, jolloin kirkkokin on ”puettu” sen mukaan. Ajankohta tuo uudet haasteensa toteutukselle. Tällä kertaa työntekijät painottavat sanoman hiljentymiseen sekä tuovat laulujen ja urkumusiikin avulla esille Kristuksen kärsimystä unohtamatta kuitenkaan Hänen voittoaan kuolemasta. Kuinka siis kirkossa voi viettää ilojuhlaa kärsimysviikolla? Lapsille sanoman kertomista ei voi jättää suruun, vaan ilo pitää jäädä lapselle ”päällimmäiseksi” tunteeksi kirkosta poistuessaan.
Juhlan tyhjentäminen etukäteen ei mielestäni tunnu kovin hyvältä pyhän kokemisen kannalta. Kuusamon juhlaperinteessä olen nauttinut siitä, että olen kristittynä saanut elää paastonaikaa ja valmistautumista juhlaan oikealla ajalla ja juhlia juhla-ajalla. Tämä on mielestäni sitä Pyhää!
Tässä joitakin mietteitäni ja kokemuksiani liittyen pyhään ja pääsiäiseen. Elin pääsiäistä yli kahdenkymmenen vuoden ajan lapsityössä Kuusamon seurakunnassa. Apuna muistelussa toimi eläkkeelle jäänyt pyhäkoulu-lähetyssihteeri Anneli Kaartinen ja nykyisestä tilanteesta kertoivat uudet lapsityöntekijät.
Antoisaa paastonaikaa ja riemullista pääsiäistä!
Toivottelee,
Hilppa Lampila, diakoniatyöntekijä, Kuusamon seurakunta
Lisätietoja: www.kuusamonseurakunta.fi
Kuusamon seurakunnan lapsityössä on pitkään pidetty perinteenä aloittaa pääsiäisen vietto toisena pääsiäispäivänä. Tällöin on kutsuttu kirkkoon perheet, pääsiäisviikon tiistaina ja keskiviikkona päiväkodit, esikoululaiset, päiväkerholaiset sekä kirkon lähellä sijaitsevan alakoulun oppilaat - yhteensä noin 1 200 henkeä. Seurakunta on järjestänyt kyydityksen kaikille.
Pääsiäisenä kirkkoon on tuotu hauta ja rakennettu puutarha. Kirkkoon on kasvatettu vehnää, koivut on saatu hiirenkorvalle, alttari on kukkinut narsisseista. Symboliikkaa on luotu myös värein. Alttarille on levitetty kankaita: violetin kankaan päällä on ollut pajunkissa, mustan päällä orjantappurakruunu ja valkoisen päällä narsissi. Myös musiikki on ollut keskeisessä asemassa lasten kirkoissa. Yhteislauluina on käytetty lastenvirsikirjan lauluja, jotka on etukäteen harjoiteltu päiväkoti- ja eskaripyhäkouluissa sekä päiväkerhoissa (esim. LV29, LV39). Eläkkeelle jääneen SLK:n musiikkisihteerin Kaija Eerolan ”Ihmeellinen viikko” -laulusarja esitettiin muutamana vuonna. Tällöin mukana oli myös seurakunnan tai koulun kuoro.
Hyvät kokemukset jävät niistä vuosista, jolloin alakoulun oppilaat toimivat eri rooleissa. Oli iloa, riemua ja jännitystä ”ilmassa”, kun sotilaat, naiset ja enkelit liihottivat kirkossa. Varsinkin oman koulun oppilaille ja omille kavereille oli hienoa esiintyä!
Seurakunnan työntekijänä on ollut palkitsevaa nähdä, että lapsikin saa iloita ja kokea kaikilla aisteilla riemua pääsiäisen sanomasta. Eikä pääsiäisen viettoa suinkaan ole päätetty kirkkovisiittiin! Useana vuonna on kirkon ovelta saanut matkaan keitetyn ja värjätyn kananmunan, suklaamunan, narsissin oksan tai väritystehtävän. Pääsiäisen ilo on kulkenut lasten matkassa kotiin asti.
Tänä vuonna pääsiäiskirkot pidetään poikkeuksellisesti jo hiljaisella viikolla. Päätökseen on vaikuttanut pääsiäisen myöhäinen ajankohta; lapsityö järjestää vappuna perheille tapahtuman ja myös sen toteuttamiseen on varattava aikaa. Viikko ennen pääsiäistä on kuitenkin hiljainen eli kärsimysviikko, jolloin kirkkokin on ”puettu” sen mukaan. Ajankohta tuo uudet haasteensa toteutukselle. Tällä kertaa työntekijät painottavat sanoman hiljentymiseen sekä tuovat laulujen ja urkumusiikin avulla esille Kristuksen kärsimystä unohtamatta kuitenkaan Hänen voittoaan kuolemasta. Kuinka siis kirkossa voi viettää ilojuhlaa kärsimysviikolla? Lapsille sanoman kertomista ei voi jättää suruun, vaan ilo pitää jäädä lapselle ”päällimmäiseksi” tunteeksi kirkosta poistuessaan.
Juhlan tyhjentäminen etukäteen ei mielestäni tunnu kovin hyvältä pyhän kokemisen kannalta. Kuusamon juhlaperinteessä olen nauttinut siitä, että olen kristittynä saanut elää paastonaikaa ja valmistautumista juhlaan oikealla ajalla ja juhlia juhla-ajalla. Tämä on mielestäni sitä Pyhää!
Tässä joitakin mietteitäni ja kokemuksiani liittyen pyhään ja pääsiäiseen. Elin pääsiäistä yli kahdenkymmenen vuoden ajan lapsityössä Kuusamon seurakunnassa. Apuna muistelussa toimi eläkkeelle jäänyt pyhäkoulu-lähetyssihteeri Anneli Kaartinen ja nykyisestä tilanteesta kertoivat uudet lapsityöntekijät.
Antoisaa paastonaikaa ja riemullista pääsiäistä!
Toivottelee,
Hilppa Lampila, diakoniatyöntekijä, Kuusamon seurakunta
Lisätietoja: www.kuusamonseurakunta.fi
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Pääsiäispuuhia ja puhdistavaa paastoa
Tervehdys projektisihteeriltä! Onpa tämä maaliskuu edennyt nopsaan. Aurinko kiipeää jo korkealle ja kevättä on ilmassa.
Pyhän sijaisuuden myötä osallistun ensimmäistä kertaa kirkkovuoden kiertoon kirkon työntekijänä. Kirkollisten ajanjaksojen pitkäkestoisuus ja ennakoiva työote onkin ollut uutta. Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti pääsiäismateriaalia koostaessa ja työstäessä. Laajojen verkostojen kautta Pyhä-sivuille on ilmestynyt vinkkiä ja linkkiä esimerkiksi edellisessä blogissa mainituista vaelluksista. Lisää materiaalia putkahtaa ulos jatkuvasti. Pääsiäisen rukouskortti ehti hädin tuskin painosta, kun se jo hätyyttelee hittituotteen asemaa, jee! Lisätietoja ilmaisen kortin tilaamisesta ja muista pääsiäisihanuuksista löydät osoitteesta evl.fi/pyha/paasiainen.
Tässä Pyhään pääsiäisiloon valmentautuessa olen sukeltanut pyhään aikaan kokonaisvaltaisesti. Kämppikseni kanssa aloitimme tuhkakeskiviikkona ”detox-paaston”. Kutsukoon paavilliseksi ken tahtoo, mutta kyllä kahvin, lihan, sokerin ja alkoholin pois jättäminen pistää ajattelemaan! Pyhä tulee iholle, arjen valintojen keskelle. Mistä kahvi tulee? Missä se viljellään? Miksi sitä juon ja mitä se minulle tekee? Arkiset itsestäänselvyydet muuttuvat harkittaviksi asioiksi. Samalla tulee ajatelleeksi omaa hyvinvointiaan ja yhteiskunnassamme vallitsevia tapoja. Tällaisesta ekopaastosta, jossa kiinnitetään huomiota myös tuotteiden alkuperään ja kuljetusprosesseihin, voit lukea Ilkka Sipiläisen alustuksen pääsiäissivuilta.
Paastoilun ja pääsiäisilon lisäksi Pyhässä valmentaudutaan tulevaan. Kristillisten kesäjuhlien tour, pyhiinvaellukset, syksyyn liittyvät sunnuntaipuuhat sekä kaikenlainen tiedotus ja viestintä vievät projektisihteerin työaikaa. Pyhä-artikkeleita onkin tulossa eri lehtiin kevään aikana, kannattaa tsekkailla! Samalla katse on jo seuraavassakin vuodessa, sillä tekeillä on toimintasuunnitelma vuodelle 2012. Tuolloin painopisteen vuosiaiheena on Pyhän yhteydessä. Suunnitelmia on paljon, suuntaan ja toiseen. Niistä lisää tuonnempana.
Puhdistavaa paastonaikaa kaikille!
Toivottaa,
Pyhä Sihteeri
Pyhän sijaisuuden myötä osallistun ensimmäistä kertaa kirkkovuoden kiertoon kirkon työntekijänä. Kirkollisten ajanjaksojen pitkäkestoisuus ja ennakoiva työote onkin ollut uutta. Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti pääsiäismateriaalia koostaessa ja työstäessä. Laajojen verkostojen kautta Pyhä-sivuille on ilmestynyt vinkkiä ja linkkiä esimerkiksi edellisessä blogissa mainituista vaelluksista. Lisää materiaalia putkahtaa ulos jatkuvasti. Pääsiäisen rukouskortti ehti hädin tuskin painosta, kun se jo hätyyttelee hittituotteen asemaa, jee! Lisätietoja ilmaisen kortin tilaamisesta ja muista pääsiäisihanuuksista löydät osoitteesta evl.fi/pyha/paasiainen.
Tässä Pyhään pääsiäisiloon valmentautuessa olen sukeltanut pyhään aikaan kokonaisvaltaisesti. Kämppikseni kanssa aloitimme tuhkakeskiviikkona ”detox-paaston”. Kutsukoon paavilliseksi ken tahtoo, mutta kyllä kahvin, lihan, sokerin ja alkoholin pois jättäminen pistää ajattelemaan! Pyhä tulee iholle, arjen valintojen keskelle. Mistä kahvi tulee? Missä se viljellään? Miksi sitä juon ja mitä se minulle tekee? Arkiset itsestäänselvyydet muuttuvat harkittaviksi asioiksi. Samalla tulee ajatelleeksi omaa hyvinvointiaan ja yhteiskunnassamme vallitsevia tapoja. Tällaisesta ekopaastosta, jossa kiinnitetään huomiota myös tuotteiden alkuperään ja kuljetusprosesseihin, voit lukea Ilkka Sipiläisen alustuksen pääsiäissivuilta.
Paastoilun ja pääsiäisilon lisäksi Pyhässä valmentaudutaan tulevaan. Kristillisten kesäjuhlien tour, pyhiinvaellukset, syksyyn liittyvät sunnuntaipuuhat sekä kaikenlainen tiedotus ja viestintä vievät projektisihteerin työaikaa. Pyhä-artikkeleita onkin tulossa eri lehtiin kevään aikana, kannattaa tsekkailla! Samalla katse on jo seuraavassakin vuodessa, sillä tekeillä on toimintasuunnitelma vuodelle 2012. Tuolloin painopisteen vuosiaiheena on Pyhän yhteydessä. Suunnitelmia on paljon, suuntaan ja toiseen. Niistä lisää tuonnempana.
Puhdistavaa paastonaikaa kaikille!
Toivottaa,
Pyhä Sihteeri
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Kohti pääsiäisen iloa!
Muistan kouluvuosiltani paastonajan jumalanpalvelukset. Kärsimysajan virsien poljento, papin viitan liepeen heilahdus, kirkkokansan kumaraiset tummat hahmot. Suomalainen kristillisyys näyttäytyy piinaviikon sävyisenä.
Viime syksynä pohdimme paastoa ja pääsiäistä nyt äitiyslomailevan Pyhän projektisihteerin kanssa. Ristin pääsiäinen taitaa olla edelleen näkyvämpi kuin ylösnousemuksen pääsiäinen. Alttarin riisuminen kiirastorstain messun päätteeksi tai urkujen vaikeneminen pitkäperjantaina luontuvat suomalaiseen kristillisyyteen. Onkohan suomalaisluterilainen paasto sitä, että pääsiäisilo loppuu ennen kuin se on ehtinyt oikein alkaakaan?
Monilla paikkakunnilla on omat pääsiäisvaelluksensa, oikeammin kärsimysnäytelmänsä. Niiden toteuttamiseen on sitoutunut suuri joukko seurakuntalaisia. Useimmiten niissä noudatetaan valmista käsikirjoitusta.
Mikkelissä teimme taannoin vähän toisin. Valitsimme vuorotellen yhden evankeliumin, jota lähdimme tutkimaan toiminnallisin menetelmin, bibliodraaman kautta. Käsikirjoitus valmistui ryhmän omien löytöjen pohjalta ja esitys oli kerrasta toiseen elävä, koska jokainen kertoi oivalluksensa ja kokemuksensa omin sanoin. Molemmat tavat vaativat sitoutumista pitkäjänteiseen työskentelyyn, ja ovat antoisia sekä tekijöilleen että vaellukselle mukaan kutsutuille.
Passiokertomuksen sanomaa voidaan laulaa, näytellä, kertoa nukkien avulla. Päädyimme Pyhä-painopisteessä luomaan uuden tavan: Passiopolut ja Toivontiet. Passiopolut voisivat johtaa kyliltä tai kaupunginosista kirkolle. Matkan varrella pysähdyspaikkoina on marginaalissa elävien ihmisten tarinoita. Niitä voi pysähtyä lukemaan yhdessä tai yksin; lisäksi mukana on virsi, raamatunkohta tai rukous. Vaellus päättyy esimerkiksi hiljaisen viikon iltakirkkoon.
Pääsiäisyön messu on löytänyt joukkonsa. Toki pääsiäisaamun riemu kaikuu sunnuntaiaamun messussa: Nyt se suuri päivä koitti! Pääsiäisen sanoma on tarkoitettu kerrottavaksi eteenpäin. Aamuvarhain haudalle kiiruhtaneet naiset saivat tehtäväkseen kertoa tyhjästä haudasta muillekin. Ja juoksujalkaa he sen tekivät. Toivonteillä sanomaa kertovat taas ihmisten tarinat – nyt rakkaudesta, ilosta, toivosta. Tietä voi vaeltaa kirkolta poispäin kylille ja toreille. Matkalle voi houkutella mukaan naapurin, tuttavan, työtoverin. Pääsiäisiloa laulavat ihmiset, tuoksuvat kukat, välittävät kortit.
Haastamme teitä matkalle kohti pääsiäistä ja ylösnousemusriemusta voimaantuneena siitä eteenpäin. Pääsiäisilo alkaa tyhjältä haudalta ja johtaa toivontietä elämän iloon. Sitä ei voi olla jakamatta muille!
Riiitta Kuusi, Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö
Lisätietoja: evl.fi/pyha/paasiainen
Viime syksynä pohdimme paastoa ja pääsiäistä nyt äitiyslomailevan Pyhän projektisihteerin kanssa. Ristin pääsiäinen taitaa olla edelleen näkyvämpi kuin ylösnousemuksen pääsiäinen. Alttarin riisuminen kiirastorstain messun päätteeksi tai urkujen vaikeneminen pitkäperjantaina luontuvat suomalaiseen kristillisyyteen. Onkohan suomalaisluterilainen paasto sitä, että pääsiäisilo loppuu ennen kuin se on ehtinyt oikein alkaakaan?
Monilla paikkakunnilla on omat pääsiäisvaelluksensa, oikeammin kärsimysnäytelmänsä. Niiden toteuttamiseen on sitoutunut suuri joukko seurakuntalaisia. Useimmiten niissä noudatetaan valmista käsikirjoitusta.
Mikkelissä teimme taannoin vähän toisin. Valitsimme vuorotellen yhden evankeliumin, jota lähdimme tutkimaan toiminnallisin menetelmin, bibliodraaman kautta. Käsikirjoitus valmistui ryhmän omien löytöjen pohjalta ja esitys oli kerrasta toiseen elävä, koska jokainen kertoi oivalluksensa ja kokemuksensa omin sanoin. Molemmat tavat vaativat sitoutumista pitkäjänteiseen työskentelyyn, ja ovat antoisia sekä tekijöilleen että vaellukselle mukaan kutsutuille.
Passiokertomuksen sanomaa voidaan laulaa, näytellä, kertoa nukkien avulla. Päädyimme Pyhä-painopisteessä luomaan uuden tavan: Passiopolut ja Toivontiet. Passiopolut voisivat johtaa kyliltä tai kaupunginosista kirkolle. Matkan varrella pysähdyspaikkoina on marginaalissa elävien ihmisten tarinoita. Niitä voi pysähtyä lukemaan yhdessä tai yksin; lisäksi mukana on virsi, raamatunkohta tai rukous. Vaellus päättyy esimerkiksi hiljaisen viikon iltakirkkoon.
Pääsiäisyön messu on löytänyt joukkonsa. Toki pääsiäisaamun riemu kaikuu sunnuntaiaamun messussa: Nyt se suuri päivä koitti! Pääsiäisen sanoma on tarkoitettu kerrottavaksi eteenpäin. Aamuvarhain haudalle kiiruhtaneet naiset saivat tehtäväkseen kertoa tyhjästä haudasta muillekin. Ja juoksujalkaa he sen tekivät. Toivonteillä sanomaa kertovat taas ihmisten tarinat – nyt rakkaudesta, ilosta, toivosta. Tietä voi vaeltaa kirkolta poispäin kylille ja toreille. Matkalle voi houkutella mukaan naapurin, tuttavan, työtoverin. Pääsiäisiloa laulavat ihmiset, tuoksuvat kukat, välittävät kortit.
Haastamme teitä matkalle kohti pääsiäistä ja ylösnousemusriemusta voimaantuneena siitä eteenpäin. Pääsiäisilo alkaa tyhjältä haudalta ja johtaa toivontietä elämän iloon. Sitä ei voi olla jakamatta muille!
Riiitta Kuusi, Kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö
Lisätietoja: evl.fi/pyha/paasiainen
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Tervetuloa, Pyhä(än)!
Toimittaja Johanna Korhonen otti taannoin riskin ja puhui pyhästä sanomalehden sivulla (HS 30.12.2009). Hankalasta asiasta, universaalista pyhän kokemuksesta oli haastavaa kirjoittaa. Kuitenkin toimittaja näki haasteen välttämättömänä, sillä ”ihmisyhteisö, joka ei pysty jakamaan pyhän kokemusta on rampa”. Pyhä on kohottava voima, jonka puute johtaa synkkään laskukierteeseen, pahuuteen.
Tähän pyhän haasteeseen myös kirkko on rohjennut tarttua. Viimeisen vuoden aikana pyhää on tunnusteltu ja sille on etsitty sanallisia muotoja. Tänä vuonna on siirrytty pohtimaan ihmisen oikeutta pyhään. Saanko etsiä, saanko löytää, saanko kokea - juuri niin kuin minä koen? Missä ja miten?
Haaste on valtaisa. Näkemyksiä, kokemuksia, ”minun pyhääni” riittää. Tämä on mahtavaa, ajassa on siis paljon pyhää! Joskin on myös puutetta pyhästä, tai ainakin puhetta puutteesta. Niin muodoton, mutta niin tärkeä! Näin olen ensimmäisen sihteerikuukauteni aikana kuullut monen huokaavan. Hyppäsin liikkuvaan junaan, jossa saan sijaistaa pyhän lähellä olevaa kollegaa hänen äitiyslomansa ajan. Pyhä etsii muotoaan ja minä etsin pyhän muotoa - kirkon ensimmäisen yhteisen painopisteen.
Tervetuloa siis Pyhä(än)! Tervetuloa kokemaan, jakamaan, keskustelemaan. Joka toinen viikko tässä blogissa kirjoittaa ”vieraileva tähti”, joka toinen viikko voit lukea ”projektisihteerin päiväkirjaa” eli kokoavia kuulumisia Pyhä-painopisteestä. Jaossa on ajatuksia ja arvoja, tekoja ja toimintatapoja. Ja mikä parasta, tämä media todella on sosiaalinen. Kommenttimahdollisuus on tarjolla joka viikko, vierailevan tähteyden hetkiä voit varata sähköpostitse, pyhapainopiste@gmail.com.
Tänään pyhä koskettaa minua kevätkuun alun kirkkaudessa. Elämän voima valaisee kadut, kuljemme kohti pääsiäisen iloa. Siitä kirjoittaa ensimmäinen vieraileva tähti seuraavassa blogissa.
Aurinkoisin terveisin,
Pyhä Sihteeri
P.S. Kiva, kun olet mukana blogistanissa! Odotan mielenkiinnolla tulevia keskusteluja.
Tähän pyhän haasteeseen myös kirkko on rohjennut tarttua. Viimeisen vuoden aikana pyhää on tunnusteltu ja sille on etsitty sanallisia muotoja. Tänä vuonna on siirrytty pohtimaan ihmisen oikeutta pyhään. Saanko etsiä, saanko löytää, saanko kokea - juuri niin kuin minä koen? Missä ja miten?
Haaste on valtaisa. Näkemyksiä, kokemuksia, ”minun pyhääni” riittää. Tämä on mahtavaa, ajassa on siis paljon pyhää! Joskin on myös puutetta pyhästä, tai ainakin puhetta puutteesta. Niin muodoton, mutta niin tärkeä! Näin olen ensimmäisen sihteerikuukauteni aikana kuullut monen huokaavan. Hyppäsin liikkuvaan junaan, jossa saan sijaistaa pyhän lähellä olevaa kollegaa hänen äitiyslomansa ajan. Pyhä etsii muotoaan ja minä etsin pyhän muotoa - kirkon ensimmäisen yhteisen painopisteen.
Tervetuloa siis Pyhä(än)! Tervetuloa kokemaan, jakamaan, keskustelemaan. Joka toinen viikko tässä blogissa kirjoittaa ”vieraileva tähti”, joka toinen viikko voit lukea ”projektisihteerin päiväkirjaa” eli kokoavia kuulumisia Pyhä-painopisteestä. Jaossa on ajatuksia ja arvoja, tekoja ja toimintatapoja. Ja mikä parasta, tämä media todella on sosiaalinen. Kommenttimahdollisuus on tarjolla joka viikko, vierailevan tähteyden hetkiä voit varata sähköpostitse, pyhapainopiste@gmail.com.
Tänään pyhä koskettaa minua kevätkuun alun kirkkaudessa. Elämän voima valaisee kadut, kuljemme kohti pääsiäisen iloa. Siitä kirjoittaa ensimmäinen vieraileva tähti seuraavassa blogissa.
Aurinkoisin terveisin,
Pyhä Sihteeri
P.S. Kiva, kun olet mukana blogistanissa! Odotan mielenkiinnolla tulevia keskusteluja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)