Kuusamon seurakunnan pääsiäisen vietto on perinteisesti alkanut pääsiäisyöstä, jolloin pimeä kirkko saa täyden loistonsa kukin, värein ja täysin valoin. Pääsiäisyön messua on vietetty Kuusamossa vuodesta 1979 lähtien. Pääsiäisjuhlan vietto alkaa siis pääsiäisyöstä ja aikaa juhlaan onkin runsaasti! Kirkkovuodessahan pääsiäisaika jatkuu aina helluntaihin asti.
Kuusamon seurakunnan lapsityössä on pitkään pidetty perinteenä aloittaa pääsiäisen vietto toisena pääsiäispäivänä. Tällöin on kutsuttu kirkkoon perheet, pääsiäisviikon tiistaina ja keskiviikkona päiväkodit, esikoululaiset, päiväkerholaiset sekä kirkon lähellä sijaitsevan alakoulun oppilaat - yhteensä noin 1 200 henkeä. Seurakunta on järjestänyt kyydityksen kaikille.
Pääsiäisenä kirkkoon on tuotu hauta ja rakennettu puutarha. Kirkkoon on kasvatettu vehnää, koivut on saatu hiirenkorvalle, alttari on kukkinut narsisseista. Symboliikkaa on luotu myös värein. Alttarille on levitetty kankaita: violetin kankaan päällä on ollut pajunkissa, mustan päällä orjantappurakruunu ja valkoisen päällä narsissi. Myös musiikki on ollut keskeisessä asemassa lasten kirkoissa. Yhteislauluina on käytetty lastenvirsikirjan lauluja, jotka on etukäteen harjoiteltu päiväkoti- ja eskaripyhäkouluissa sekä päiväkerhoissa (esim. LV29, LV39). Eläkkeelle jääneen SLK:n musiikkisihteerin Kaija Eerolan ”Ihmeellinen viikko” -laulusarja esitettiin muutamana vuonna. Tällöin mukana oli myös seurakunnan tai koulun kuoro.
Hyvät kokemukset jävät niistä vuosista, jolloin alakoulun oppilaat toimivat eri rooleissa. Oli iloa, riemua ja jännitystä ”ilmassa”, kun sotilaat, naiset ja enkelit liihottivat kirkossa. Varsinkin oman koulun oppilaille ja omille kavereille oli hienoa esiintyä!
Seurakunnan työntekijänä on ollut palkitsevaa nähdä, että lapsikin saa iloita ja kokea kaikilla aisteilla riemua pääsiäisen sanomasta. Eikä pääsiäisen viettoa suinkaan ole päätetty kirkkovisiittiin! Useana vuonna on kirkon ovelta saanut matkaan keitetyn ja värjätyn kananmunan, suklaamunan, narsissin oksan tai väritystehtävän. Pääsiäisen ilo on kulkenut lasten matkassa kotiin asti.
Tänä vuonna pääsiäiskirkot pidetään poikkeuksellisesti jo hiljaisella viikolla. Päätökseen on vaikuttanut pääsiäisen myöhäinen ajankohta; lapsityö järjestää vappuna perheille tapahtuman ja myös sen toteuttamiseen on varattava aikaa. Viikko ennen pääsiäistä on kuitenkin hiljainen eli kärsimysviikko, jolloin kirkkokin on ”puettu” sen mukaan. Ajankohta tuo uudet haasteensa toteutukselle. Tällä kertaa työntekijät painottavat sanoman hiljentymiseen sekä tuovat laulujen ja urkumusiikin avulla esille Kristuksen kärsimystä unohtamatta kuitenkaan Hänen voittoaan kuolemasta. Kuinka siis kirkossa voi viettää ilojuhlaa kärsimysviikolla? Lapsille sanoman kertomista ei voi jättää suruun, vaan ilo pitää jäädä lapselle ”päällimmäiseksi” tunteeksi kirkosta poistuessaan.
Juhlan tyhjentäminen etukäteen ei mielestäni tunnu kovin hyvältä pyhän kokemisen kannalta. Kuusamon juhlaperinteessä olen nauttinut siitä, että olen kristittynä saanut elää paastonaikaa ja valmistautumista juhlaan oikealla ajalla ja juhlia juhla-ajalla. Tämä on mielestäni sitä Pyhää!
Tässä joitakin mietteitäni ja kokemuksiani liittyen pyhään ja pääsiäiseen. Elin pääsiäistä yli kahdenkymmenen vuoden ajan lapsityössä Kuusamon seurakunnassa. Apuna muistelussa toimi eläkkeelle jäänyt pyhäkoulu-lähetyssihteeri Anneli Kaartinen ja nykyisestä tilanteesta kertoivat uudet lapsityöntekijät.
Antoisaa paastonaikaa ja riemullista pääsiäistä!
Toivottelee,
Hilppa Lampila, diakoniatyöntekijä, Kuusamon seurakunta
Lisätietoja: www.kuusamonseurakunta.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti