Miltä pyhä näyttää?

Pyhä. Pyhä pyhä pyhä.

Pyhän visualisointi on vähän samankaltainen ongelma kuin maailmankaikkeuden selittäminen kuvallisesti: "Selitä maailmankaikkeus. Piirrä siitä kuva." "Selitä pyhä. Piirrä siitä kuva." Mistä lähteä eteenpäin kun pyhä voi olla niin paljon ja niin erilaista?

Jollekin pyhä voi tarkoittaa hyvin voimakasta uskonnollista kokemusta. Rukousta. Yhteyttä. Toiselle pyhä voi olla jotain kaunista arjen keskellä - hiljainen teehetki puiston penkillä. Mutta kun ateistikin voi kokea pyhää. Mitä se silloin on? Se voi olla vaikka tajuttoman hyvä suklaakeksi. Ongelmallisinta on, että kukaan ei voi sanoa, että toisen kokema pyhä on juuri se oikea, tai että toisen kokema on väärä. Ei ole oikeaa eikä väärää. On vain erilaista pyhää.

Kun pyhää visualisoidaan Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, rajataan tietty maailma, jonka sisällä liikutaan - onneksi. Se auttaa visualisoinnissa. Puhutaan kirkollisesta pyhästä. Puhutaan kirkon jäsenille. On tietyt säännöt, tietyt perinteet, tietyt sakramentit joiden voidaan olettaa olevan yleisesti tiedossa. Näitä hyödyntämällä päästään sellaisten visuaalisten koodien äärelle, joilla pyhää voidaan avata ja kuvata, mutta jotka jättävät silti tilaa jokaisen omalle tulkinnalle ja omalle kokemukselle.

Niinpä syntyi kuva pyhästä.

Oikeasti se ei ollut ihan noin yksinkertaista. Voi kuin olisi ollutkin. Versioita tuli aika monta. Lähtökohta ja lopputulos ovat kuin kaksi eri marjaa. Kaikkein vaikeinta oli kuvata pyhää siten, että ei oikeastaan sano yhtään mitään (siis ei anna mitään tiettyä, yksityiskohtaista viestiä siitä mitä pyhä on tai mitä sen pitäisi olla), mutta antaa silti selvät sävelet siihen, että pyhästä puhutaan. Myös kuvakieltä haettiin monen eri mutkan kautta. Esittävää vai ei-esittävää? Yksinkertaista ja selkeää vai koristeellista? Entä värit. Ei liian kirkollista, tummat violetit ja vihreät eivät toimi ja luovat vähän synkkää kuvaa. Mutta ei liian pirteääkään. Lämmintä.

Mihin sitten päädyttiin?

Graafisena suunnittelijana selitän asian näin:

Kuva pyhästä on ensisijaisesti kuva elämästä, joka alkaa ja päättyy kirkollisten sakramenttien ja toimitusten kiertokulkuun. Kun ihminen syntyy, hän saa kasteen. Tätä kuvataan kastemaljalla, jossa on vesipisara. Ihminen elää ja toimii yhteisössä, jossa hänellä on rakkaita ympärillään. Tätä kuvataan kolmen eri perhemallin kautta - pariskunta käsi kädessä puun alla, kolmihenkinen perhe kävelyllä, ja senioripariskunta penkillä puun alla. He elävät kristillistä elämää, johon liittyy kokemus luomakunnasta tasapainoisena, kauniina paikkana. Tätä kuvataan kaupunkinäkymällä, johon kuuluu olennaisena osana luonto; puut ja vesi. Kun ihminen kuolee, hänet siunataan matkaan. Tätä kuvataan laivalla, joka purjehtii pois kuvasta. Kaiken keskellä on kirkko, lämmin "koti" jonne voi aina astua. Ja kaiken aikaa tätä kiertokulkua suojelee ja varjelee pyhä hahmo, jonka lämpö ja valo antaa ihmisille elämän. Alareunasta kuva on rajattu pyöreäksi, kuin maljaksi - elämän maljaksi, ehtoollismaljaksi. Kuvasta voi löytää myös lisää yksittäisiä symboleita ja merkityksiä - kalat; matka, mutta myös suora viittaus Jeesukseen. Risti kirkon päällä. Kaksitoista valaisevaa ikkunaa; opetuslapset. Rappuset; ylösnouseminen.

Kuva pyhästä on juuri sitä - kuva pyhästä. Se ei ole logo, ei tunnus, ei mikään hieno viestinnällinen sana. Se on kuva.

Kuva pyrittiin suunnittelemaan siten, että se olisi selvästi kirkollinen. Että se kertoisi, että tässä puhutaan kirkollisesta pyhästä. Silti jätettiin erittäin paljon "löysää", tulkinnanvaraa. Pyhää ei haluttu antaa; ei haluttu sanoa, että näin sinun tulee tuntea tai kokea. Haluttiin antaa kuva, johon jokainen pystyisi menemään sisään ja josta jokainen voisi löytää oman pyhänsä.

Ihmiset kysyvät, mitä kuva tarkoittaa. Mitä siihen on kätketty. Osaan selittää sen vain kuten yllä tein - avaamalla symboliikan, perustelemalla eri kuvituselementit ja syyt niiden käyttöön. Tärkeintä minusta on havahtua siihen, että kysymys on herännyt. Se tarkoittaa sitä, että kuvaa on katsottu. Siis todella katsottu, pysähdytty katsomaan. Tehty ehkä omia tulkintoja, mietitty ovatko ne oikeita. Tai mitä pitäisi tulkita, jotta menisi oikein.

Voin sanoa, että kaikki menee oikein. Tuli kuvasta millainen ajatus tahansa, se on varmasti oikea. Sehän on kuvan herättämä ajatus, ja syntynyt juuri teissä. Sekin on oikeastaan aika pyhää.

Satu Kontinen
graafinen suunnittelija, kuvittaja
Pyhä-painopisteen visuaalisen ilmeen suunnittelija
satu@satukala.com
facebook.com/satukala
satukala graphic design

Lisää visuaalisia virikkeitä osoitteessa evl.fi/katselepyhaa.