Leikkisä kirkko

Vappupallot kuuluvat kevääseen kuin ylioppilaslakit ja vaaleat kevättakit. Niitä pitää kantaa mukanaa, vaikka tuuli pyörittää palloa niin, ettei edessä kulkevista näe kuin kantapäät. Ystävällisesti se myös muksaisee vastaantulijaa otsaan tai pyyhkäiseen pipon päästä. Lopulta se lähtee omille teilleen aavalle taivaalle tuulten kuljetettavaksi.

Mutta kävisikö ilmapallo myös kristilliseksi symboliksi? Minulle sen itsenäisyydessä ja vapauden kaipuussa on jotain Pyhään Henkeen viittaavaa. Kulkee siellä missä tahtoo, aivan niin kuin henkikin, eikä sitä voi kahlita. (Todistettu on! Yritimme autossa laittaa palloa kiinni, mutta se pomppasi aina ajajan kiusaksi takaikkunan eteen.)

Myös Linnköpingin tuomiokirkossa on tajuttu ilmapallon kristillisyys, sillä sen kuva löytyy violetista lasten stolasta. Miksi juuri violetista, sitä en tiedä, itse ehkä olisin kirjaillut sen punaiseen stolaan, punainen kun on Pyhän Hengen väri. Siitä huolimatta minussa stolan ja sen kuvituksen näkeminen herätti suurta riemua. Kristillinen symboliikka voi olla näin hauskaa - ja lapsellista. Juuri sitä huomaan kirkkooni tällä hetkellä kaipaavaan. Keveyttä, ilmavuutta, hauskuutta - siinä nyt joitain mieleeni tulleita sanoja.

Leikkivästä kirkosta on puhuttu jo joitain vuosia. Se on erinomainen tapa tehdä kirkkoa tutuksi myös pienemmille. Leikin varjolla kirkosta ja siellä tapahtuvista asioita tulee tuttuja kuin itsestään. Linnköpingissäkin stolat olivat osa kirkon seinustalla olevan lasten alttarin varustusta. Sieltä löytyivät myös alba, messukasukka sekä sulhasen ja morsiammen releet, toki kastemaljaa, ikonia ja kynttilöitä unohtamatta. Ehkä tuolla alttarilla leikkii useampikin tulevaisuuden pappi.

Oma haaveeni olisi, että leikkivän kirkon rinnalle lanseerattaisiin leikkisä kirkko. Se olisi kirkko, jossa olisi elämän iloa ja keveyttä. Se ei väheksy ihmisten kärsimyksiä ja vastoinkäymisiä, vaan ottaa ne vakavasti. Yhtä vakavasti se ottaa elämän lahjat: ilon, onnistumiset ja monet elämän onnen hetket. Leikkisä kirkko olisi myös naurava kirkko: joskus se hymyilisi monalisamaisesti, silloin tällöin räjähtäisi oikein kunnon nauruun ja usein virnistelisi itselleen lempeän huvittuneesti. Välillä siellä lyötäisiin kaikki lekkeriksi, vaikka ihmisiä kohdattaisiin kunkin tilanteen arvoon sopivalla tavalla.

Veikkaan, että leikkisä kirkko olisi hyvä olla ja tehdä työtä. Silmiin asti ehtivä hymy vapauttaa paljon. Siksi puhelimeen vastatessaankin pitää hymyillä, sen nimittäin kuulee äänestä.

Pyhä Sihteeri


Ps. Loppuun lienee hyvä todeta, että minulle leikkisyys ei ole vakavien asioiden rienaamista tai väheksymistä. Ennemminkin ajattelen, että tärkeät asiat kyllä kestävät pienen leikkisyydenkin. Se ehkä jopa kirkastaa niitä entisestään. Sitä me taidamme kaikki tavoitella, kukin omalla tavallamme.

Pyhä blogi palaa taajuudelle!

Pyhä blogi vietti paastonaikana hämäränhyssyä, mutta valoistuvan ja vihertyvän kevään myötä blogi aktivoituu taas. Tavoitteena on, että blogi ilmestyy kerran viikossa. Vuoroviikoin siihen kirjoittaa pyhä sihteeri ja vieraileva blogisti.

Blogi toimii myös Pyhä-painopisteen viestintäkanavana ja täältä löytyvät tiedot uusista ja tulossa olevista materiaaleista. Pyhä-painopiste elää myös facebook-maailmassa, jossa sillä on oma sivu.

Tervetuloa seuraamaan ja kommentoimaan!

Pyhä blogi siirtyy Ekopaasto-blogiksi

Paastonajan alkamisen myötä myös Ekopaasto-kampanja pyörähtää käyntiin. Ekopaasto kannustaa muuttamaan elämäntapoja ilmastoystävällisemmiksi kristillisen paastoperinteen hengessä. Ekumeenisessa kampanjassa kirkko ja ympäristöasiantuntijat etsivät paastonaikana yhdessä vähähiilisiä valintoja, jotka ovat hyväksi sielulle ja ruumiille.

Kampanjaan voi tutustua ja osallistua sivustolla www.ekopaasto.fi. Kannattaa tykätä myös facebookin Ekopaasto-sivusta, jossa käydään monenlaista keskustelua teemaan liittyen.

Koska Ekopaasto on osa Pyhä-painopisteen toimintaa, Ekopaasto-blogi ottaa paastonaikana Pyhä blogin roolin. Seuraavien viikkojen aikana vaihtuvat kirjoittajat kertovat siellä oman ekopaastonsa edistymisestä. Pääsiäisen jälkeen palataan taas Pyhä blogin pariin seuraamaan pyhän kuulumisia ja pääsiäisjuhlan viettoa.


Nyt Pyhä Sihteeri toivottelee itse kullekin siunattua paastonaikaa!

Pyhä hetki Luojan luonnossa

Tämän viikkoinen blogitervehdys tulee Lapin lumisista maisemista. Katso, mitä Lapuan hiippakunnan kasvatuksen hiippakuntasihteeri Rexi Takamaalla on sanottavaa.

Mikäli Lapin ja hiljaisuuden kaipuu jäi soimaan sisälle, ensi kesänä 20.-23.8.2012 järjestetään Tievan tunturiretriitti. Lisätietoa retriitistä löydät täältä.

Vuosi pyhän yhteydessä

Olen palannut Pyhän palvelukseen vuoden tauon jälkeen. Tai no, nyt olen harjoitellut töissä oloa jo kuukauden päivät. Saan aamulla ripsivärit ripsiin silmieni sijaan ja löydän tieni bussipysäkille. Bussilla pääsen perille isolle kirkolle, vaikka bussilinjani meni viime vuoden aikana muuttamaan reittiään. Selkääni särkee jatkuva tietokoneen ääressä istuminen. Alan siis olla jo aika rutinoitunut töissä kävijä.

Poissaoloni johtui oman elämän isosta pyhästä tapahtumasta. Viime keväänä saimme mieheni kanssa pitkän odotuksen jälkeen ensimmäisen lapsemme. Pienen tytön, josta on ensimmäisen vuotensa aikana paljastunut seurallinen ja aktiivinen menijä ja touhuaja. Äitini sanoo hänen tulleen äitiinsä. Minusta taas hän on aivan ilmetty isänsä. Jotain siltä väliltä siis.

Vuosi sitten ison mahani kanssa viimeisiä työpäiviäni vaappuessa minulta kysyttiin, millaiselta pyhä mahtaakaan näyttäytyä pienen lapsen kanssa. Vastasin usein, että ajattelen lapsen itsessään tuovan pyhän lähelle. Hän on jollain tavalla samaan aikaan maan ja taivaan asukas. Hän on samalla tavalla irrationaalinen kuin pyhäkin on. Lapsen saan kyllä syliini, mutta hänen mieltään ja sieluaan en voi omistaa. Lapsessa ja pyhässä on samaa henkeä.

Niin luulin. Nyt muistellessani aikaa vastasyntyneen lapseni kanssa, en muista ajatelleeni (enkä myöskään kauheasti kokeneeni) pyhää ollenkaan. Luulen, että minä taisin olla samalla tavalla tämän- ja tuonpuoleisen rajalla kuin lapsikin. Ehkä vain kallistuneena enemmän alas- kuin ylöspäin. Sitä ne hormonit teettää. Omassa sumuisuudessani en enää osannut ajatella lasta siltana pyhän luo. Ehkä hän sitä olikin, minä en vain sitä tavoittanut. Imetyksen yrittämisestä ei kyllä kauheasti pyhää revitä. Eikä lopulta meidän tapauksessa sitä maitoakaan.

Vasta syksymmällä, lapsen oltua reilusti yli puolivuotinen, muistelin taas tuota kysymystä. Millaiselta pyhä näyttäytyy oman pienen lapsen kanssa. Edelleenkään en osaa ajatella arkea niin kovin pyhänä. Pidin kotona olosta kovin paljon ja lapsen kanssa kotona viettämäni aika oli elämäni parasta. Silti en arjessa tavoittanut pyhää. Arki oli arkea, kaikessa ihanuudessaan.

Mutta sitten se iski. Kuulin, kuinka mieheni luki lapsellemme iltarukousta, jonka oma isäni on tehnyt minulle ja sisaruksilleni, ja lopuksi siunasi hänet ristinmerkillä. Kuulin myös, miten mieheni lauloi lapsellemme samoja iltavirsiä, jota minun sänkyni vieressä on laulettu aina teinivuosiini asti. Siinä se oli. Meidän perheen Pyhä. Hetki, joka yhdistää meidät toisiimme, aiempiin sukupolviin ja Jumalaan. Ja sieltä se kuitenkin löytyi, keskeltä arkista elämää.

Siunaa Jeesus meidän yö,
siunaa leikki, siunaa työ.
Siunaa meidän joka hetki,
siunaa joka askelretki.
Kiitos tästä päivästä,
isästä ja äidistä ja lapsista.
Kiitos myös mummeista ja papoista, tädeistä, setistä, serkuista ja kummeista.
Anna meille rauhaisa uni ja hyvä lepo.
Ole meidän kanssamme maailman loppuun asti.
Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen,
Aamen.
Rukous: Raimo Turunen, 1977

Riikka Myllys
Pyhä sihteeri, joka palasi äitiyslomalta vuoden alussa.


Ps. Painopisteasioita enemmän taas ensi viikon blogissa. Paastonajan alkaessa parin viikon kuluttua edessä ovat aivan uudet kujeet. Pysy kanavalla!

Tilaa ilmaiseksi Ekopaasto-rukouskortteja!

Ekopaasto on saanut oman rukouskorttinsa. Kortti alkaa laskiaisesta ja kulkee paastonaikaa eteenpäin aina hiljaisen viikon lauantaihin asti. Kortin toisella puolella on pääsiäisajan rukouksia helatorstaihin saakka. Värimaailmaltaan kortti on musta-valkoinen ja sillä on joutsenmerkki.

Aiempien korttien tavoin rukouskortteja voi tilata seurakunnan, yhteistyökumppanin tai omaan käyttöön. Kortteja on sekä suomeksi että ruotsiksi.

Kortti on ilmainen ja postikulut veloitetaan tilausmäärän mukaan. Kortit jaetaan 50 kappaleen nipuissa. Kortteja on painettu 50 000 kpl.

Tilaukset: julkaisumyynti (at) evl.fi.

Tietoa ekopaastokampanjasta löydät alta Petra Honkaranta-Siivarin blogista sekä sivuilta www.ekopaasto.fi ja www.ekofasta.fi.

Hei me ekopaastotaan!

Mitä voin tehdä ollakseni ekopaastoaja? Tarvitsenko elämääni kohtuullistamista? Paastonaika alkaa 22.2 ja päättyy pääsiäiseen 8.4. Silloin vietetään myös ekopaastoa, jossa yhdistyvät kristillinen paastoperinne ja ympäristön hyvinvointi.

Elämäntapa- ja kulutusvalinnoilla on suuri vaikutus aiheuttamiimme kasvihuonekaasupäästöihin. Keskivertosuomalaisella suurimmat ilmastopäästöt syntyvät lämmityksestä, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Ekopaasto kannustaa kristillisen paastoperinteen hengessä kokeilemaan, miten oma arki sujuisi pienemmällä hiilidioksidikuormalla. Jokainen voi pohtia, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa, ja mitä hiljentyminen ja kohtuullisuus omassa elämässä merkitsevät.

Suomen ympäristökeskus seurasi neljän perheen yrityksiä pudottaa ilmastokuormaa. Vaikeimpia ekologisia tinkimiskohteita olivat lomalennot, liha ja talviaikaan kasvatetut tomaatit. Jokainen on oman elämänsä paras ekspertti ja löytää itse parhaat keinot tehdä ilmastotekoja. Ekopaastokampanjan verkkosivuille on koottu runsaasti ideoita ja faktatietoa, joista voi ammentaa oman paastoreseptin.

Millainen on piispan ekopaasto?

Kampanjassa on mukana kymmenkunta julkkista, jotka ovat tehneet oman paastolupauksensa. Helsingin piispa Irja Askola toimii kampanjan suojelijana. Hänen ekopaastonsa koostuu julkisten kulkuneuvojen ja kävelyn suosimisesta, kierrätyksen lisäämisestä ja reilun kaupan tuotteiden käytöstä.

"Paaston aikaan kuuluu myös omien valintojen kriittinen tarkastelu. Olenko mukana siinä joukossa, joka tukee kestävää kehitystä ja varjelee Jumalan luomaa, vai olenko niiden joukossa, jotka tietoisesti tuhoavat?”, toteaa Askola.

Kampanjassa paastolupauksensa ovat tehneet myös muun muassa kirjailija Kaari Utrio, EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka.

Uudenlainen yhteistyökuvio

Ekopaastokampanjan toteuttavat yhteistyössä Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Yhteistyö on osa kirkon Pyhä-painopisteen toteutusta. Kirkon ja SYKEn yhteistyö on toiminut mainiosti, mutta herättänyt myös monissa hämmästystä.

”Sekä oman talon sisällä että kansainvälisessä ympäristöviestijöiden tapaamisessa yhteistyöavausta pidettiin yllättävänä: tutkimuslaitoksen ja kirkon tehtävä ja toimintatavat yhteiskunnassa ovat hyvin erilaiset. Ekopaastokampanja osoittaa, että yhteistyö kannattaa. Tieto, toiminta ja arvot kohtaavat", SYKEn kampanjavastaava Ulla Ala-Ketola sanoo.

Miten seurakunnat voivat ekopaastota?

Seurakunnat ja muut tahot ovat sydämellisesti tervetulleita mukaan ekopaastoon. Paastolupauksen voi tehdä kuka vaan! Seurakunnat voivat tilata jaettavaksi ilmaista ekopaasto-rukouskorttia Kirkkohallituksen julkaisumyynnistä.

”Paastonajan aluksi voi järjestää ekomessun, joka muistuttaa teemaltaan ja toteutukseltaan luomakunnan sunnuntaita. Ekomessussa siirrytään viettämään seitsemän viikon hitaan elämän jaksoa. Laskiaissunnuntain tai tuhkakeskiviikon messussa voidaan pohtia sitä, miten vähemmän todella voi olla enemmän”, kertoo Marjukka Laiho joka on mukana järjestämässä ekomessua Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa.

Petra Honkaranta-Siivari
Tiedottaja, Kirkon tiedotuskeskus


Lisätietoja kampanjasta: 
www.ekopaasto.fi/
Kampanja on myös Facebookissa (nimellä ekopaasto).