Markuksen evankeliumia on kutsuttu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyskertomukseksi. Se kuvaa Jeesuksen tien ylös Jerusalemiin kiireisenä, vääjäämättömänä tapahtumasarjana. Sama totuus kerrotaan muissakin evankeliumeissa. Outo opettaja ja ihmeiden tekijä julisti totuutta ja eli niin kuin opetti. Se johti johdonmukaiseen lopputulokseen. Paha ja kuolema halusivat pitää yliotteensa. Ihmisten yhteiskunnan, politiikan ja uskonnon, piti päästä hänestä eroon. Hän oli syntynyt ihmisten kaupungin ulkopuolella, ja pääkaupungin muurin ulkopuolella hänet myös tapettiin. Hänet kavallettiin orjan hinnasta, ja orjan kidutuskuolema tuli hänen osakseen. Toteutui antiikin filosofin ennustus: jos joku todella eläisi oikeuden ja totuuden mukaisesti, hänet varmaan ristiinnaulittaisiin.
Opetuslapset menettivät toivon ja häipyivät. Vain uskollisimmat naiset seurasivat, kuinka Opettaja kuoli ja mihin hänet haudattiin. Nasaretilaisen seuraajat olivat umpikujassa, tyhjyyden edessä. Kun mitään muutakaan ei ollut tehtävissä, naiset halusivat sapatin jälkeen saattaa päätökseen kesken jääneet hautajaismenot.
Jotakin tapahtui. Odottamaton ilo. Kaikki neljä evankeliumia kertovat ilosta ja hämmennyksestä, jonka häikäisevä valo loisti tyhjästä haudasta. Kertomusten erot puhuvat niiden totuudesta enemmän kuin harmonisoitu selostus ikinä pystyisi. Olennainen aitouden merkki on se, että ylösnousemususko lähtee liikkeelle juuri naisten todistuksesta. Sehän ei ollut juridisesti pätevä. Jos juttua olisi haluttu silotella, naiset olisi ensimmäisenä pitänyt editoida pois.
Tyhjältä haudalta alkoi ilon tapahtumasarja. Se luo valoa, se pulppuaa eteenpäin kuin elävöittävä vesi. Usko ylösnousemukseen ja kohtaaminen Ylösnousseen kanssa sai Galilean maalaismiehet ja –naiset menemään maailman ääriin ja marttyyrikuolemaan asti, vakuuttuneina uskostaan ja ilostaan.
Me tämän päivän kristityt kuulumme ilon tapahtumasarjaan. Se on saavuttanut meidät tyhjän haudan luota, kirkon kahden tuhannen vuoden historian kautta. Odottamaton ilo on uskomme ytimessä: Jumalan läsnäolo kirkastaa elämän, ja tekee sen eri tavalla kuin koskaan voisin kuvitella. Odottamaton ilo tulee sisälle omaan tyhjyyteeni, omaan umpikujaani ja kuolemaani. Se näyttää, että pahuuden ja kuoleman ristintie on muuttunut valon virraksi. Siihen jokaista kutsutaan mukaan, heijastamaan valoa ja viemään yllättävää iloa eteenpäin.
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Isä Heikki Huttunen, pääsihteeri, Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Lisätietoja Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta: www.ekumenia.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti