Kohta on kuukausi työharjoittelua Pyhä-painopisteessä takana, mutta onneksi vielä toinen edessä. Tekemistä nimittäin riittää. Pääasiallinen tehtäväni on suorittaa Pyhä-painopisteen seuranta, joka koostuu sähköisestä kyselystä ja puhelinhaastatteluista. Seurannan tavoitteena on selvittää, kuinka tieto Pyhä-painopisteestä on saavuttanut seurakunnat ja onko painopiste vaikuttanut seurakuntien toimintaan. Seurannasta kirjoitetaan kattava raportti, mutta tässä hieman kuulumisia matkan varrelta.
Ensimmäinen vaihe seurannan toteutuksessa oli sähköisen kyselyn tekeminen Webropol-ohjelmalla. Ohjelma oli minulle uusi tuttavuus, mutta hyvän opastuksen avulla kyselyn teko oli oikeastaan aika helppoa ja hauskaa. Kyselystä tehtiin todella kompakti paketti, jotta mahdollisimman moni ehtisi vastata. Koska kyselyllä haluttiin tavoittaa kaikki seurakunnat, valikoituvat vastaajiksi tässä vaiheessa kirkkoherrat. Heidän sähköpostinsa olivat myös kootusti saatavilla, mikä ei valitettavasti ole tilanne kaikkien kirkon työntekijäryhmien osalta. Kyselylomakkeen loppuun sai jättää omat tai kollegan yhteystiedot tarkempaa puhelinhaastattelua varten.
Täytyy myöntää, että pari sydämenlyöntiä jäi välistä, kun pistin kyselyn yhdellä klikkauksella menemään 389 kirkkoherralle! Viesti ja linkki kyselyyn päätyivät onnellisesti melkein neljän sataan inboxiin. Bumerangina sain joitain poissaoloviestejä, joskin aika moni vastasi kyselyyn ihan heti linkin saatuaan. Oli yllättävän kiehtovaa käydä katsomassa (monta kertaa päivässä!), kuinka paljon vastauksia oli tullut. Tätä kirjoittaessani vastauksia on 140 kpl ja yli 40 vastaajaa on jättänyt yhteystiedot puhelinhaastattelua varten. Vastausten määrä oli mielestäni positiivinen yllätys ja haluankin vielä näin Pyhä Blogin välityksellä kiittää kirkkoherroja aktiivisuudestanne!
Kuten edeltä näkyy, suurin osa eli 94 % kyselyyn vastanneista oli saanut tietoa Pyhä-painopisteestä. Tärkeimmät tiedonsaantikanavat olivat kirkon nettisivut ja erilaiset kirkolliset lehdet. Noin puolet vastaajista oli saanut tietoa Pyhä-painopisteestä tiedotteiden ja tuomiokapitulin välityksellä. Kirkkoherrat, jotka eivät tienneet painopisteestä, mainitsivat sähköpostin tehokkaimmaksi väyläksi kirkon sisäisessä viestinnässä. Toisaalta oleellisten asioiden pelättiin myös hukkuvan sähköpostin tietotulvaan.
Seuraavaksi kyselyssä tiedusteltiin, onko seurakunnissa ollut toimintaa Pyhä-painopisteeseen liittyen. Melkein 80 % vastaajista ilmoitti omassa seurakunnassaan olleen Pyhä-painopisteen innoittamaa toimintaa. Toimintaa on ollut lähinnä kasvatustyön ja jumalanpalveluselämän työaloilla. Oli myös ilo kuulla, kuinka runsaasti eri työalat ovat tehneet myös yhteistyötä. Avoimessa kysymyksessä sai kertoa omin sanoin, millaista toimintaa painopisteeseen liittyen on ollut. Esille nousi mm. Pyhän painottaminen rippikouluissa, kerhotoiminnassa, kinkereillä ja jumalapalveluksissa. Useissa seurakuntalehdissä on ollut artikkeleita painopisteestä ja toisinaan Pyhälle oli omistettu oma teemanumero. Lisäksi Aika Pyhä! -kirjaa kehuttiin erinomaiseksi ja sitä jaetaankin muutamissa seurakunnissa kastekoteihin. Sanoisinpa näin äkkiseltään, että aika monipuolista toimintaa!
Seurakunnat, joissa ei ole ollut Pyhä-painopisteeseen liittyvää toimintaa ilmoittivat tärkeimmiksi syiksi ajan ja työvoiman puutteen. Myös muutokset työyhteisössä ovat vieneet tilaa ja energiaa, jolloin painopistetyöskentely on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Tänään kerroin seurannan alustavista tuloksista ohjausryhmän kokouksessa. Varsinkin tieto siitä, että ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli kuullut Pyhä-painopisteestä, lämmitti ohjausryhmäläisten mieliä. Seuraavaksi ovat vuorossa puhelinhaastattelut, joiden tuloksia jäämme mielenkiinnolla odottamaan!
Aurinkoista kesää toivottaen,
Nora, Pyhä-painopisteen harjoittelija
tiistai 17. toukokuuta 2011
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Pyhä-painoläiskätesti
Kristillisen kasvatuksen edellisessä numerossa (1/11) esiteltiin Peter Halldorfin kirja Pyhän tuoksu (Kirjapaja 2009). Siinä todetaan: ”Mysteeri, pyhä salaisuus, ei anna selittää itseään”. Pieni hahmottomuus, kenties jopa rönsyily onkin ollut ensituntumani myös Pyhä-painopisteestä. Miten jostain näin laajasta voi saada ”projektinmallisen” otteen? Kaavioihin, kuvioihin ja tilastoihin pyhää on vaikea pakottaa. Kuitenkin pyhällä on erityislaatunsa, se jokin, joka tekee pyhästä pyhää. Sukulaisiahan ne ovat, pyhä ja piha, erotettu ja rajattu, aina omalla tontillaan.
Näin kirjoitan tänään ilmestyneessä Kristillinen kasvatus -lehdessä (2-3/2011, s. 7). Pohdinnat syntyivät toki jo reilu kuukausi sitten, silloin kun sekä Pyhä-painopisteen ohjausryhmässä että neuvottelukunnassa oli keskustelu tämän vuoden työskentelyn teemoista ja tavoitteista. Pyhää ohjaamassa on varsin kokenut ja näkemysrikas joukko omien erityisalojensa ammattilaisia. Toiveita ja visioita koko kirkon ensimmäiselle yhteiselle painopisteelle onkin ollut runsaasti. Samalla on tiedostettu rajaamisen tarve.
Kun erilaiset joskin erinomaiset näkemykset Pyhän ytimestä on nostettu keskusteluun, on lopputulos näyttäytynyt ainakin Pyhä Sihteerille hyvin samankaltaisena: ”Kaikki tämä on tärkeää ja luovuttamatonta.” Niinpä Pyhä rönsyää armeliaasti ylitsevuotavan maljan tavoin. Viimeisimmässä neuvottelukunnan kokouksessa painopisteen kuvattiin muistuttavan lähinnä painoläiskää. Johdatuksesta vaiko sattumien summasta, tähän monimuotoisuuteen osui myös Pyhän logokuvan suunnitellut graafikkomme aivan painopisteen alkutaipaleella.
Graafikko: Satu Kontinen, www.facebook.com/satukala
Kuvassa on nähty monenmoista - ja toki graafikollakin on oma tarinansa kuvasta. Kuvat ja kuvapolut, ajatusten vaellus kuvan äärellä saavat uutta tilaa painopisteessä vielä loppukevään ja kesän aikana. Verkkosivuille on luvassa uusi kuvapankki ja muitakin kivoja juttuja, joista kerron tuonnempana. Viikonlopun Kirkkopäivillä aloitamme jo sukelluksen kuvien maailmaan. Nyt kysynkin myös Sinulta: Mitä näet kuvassa?
Vastauksesi Pyhä-painoläiskätestiin voit kommentoida blogiin, näpytellä osoitteeseen pyhapainopiste(at)gmail.com tai kirjoittaa käsin Lahden Kirkkotorin Pyhä-pöydän äärellä, joka sijaitsee osana Kirkon ulkoasiainosaston esittelypistettä (A7-A8). Viikon sisällä vastanneiden kesken arvomme viisi kappaletta Puhetta pyhästä -kirjoja.
Näin kirjoitan tänään ilmestyneessä Kristillinen kasvatus -lehdessä (2-3/2011, s. 7). Pohdinnat syntyivät toki jo reilu kuukausi sitten, silloin kun sekä Pyhä-painopisteen ohjausryhmässä että neuvottelukunnassa oli keskustelu tämän vuoden työskentelyn teemoista ja tavoitteista. Pyhää ohjaamassa on varsin kokenut ja näkemysrikas joukko omien erityisalojensa ammattilaisia. Toiveita ja visioita koko kirkon ensimmäiselle yhteiselle painopisteelle onkin ollut runsaasti. Samalla on tiedostettu rajaamisen tarve.
Kun erilaiset joskin erinomaiset näkemykset Pyhän ytimestä on nostettu keskusteluun, on lopputulos näyttäytynyt ainakin Pyhä Sihteerille hyvin samankaltaisena: ”Kaikki tämä on tärkeää ja luovuttamatonta.” Niinpä Pyhä rönsyää armeliaasti ylitsevuotavan maljan tavoin. Viimeisimmässä neuvottelukunnan kokouksessa painopisteen kuvattiin muistuttavan lähinnä painoläiskää. Johdatuksesta vaiko sattumien summasta, tähän monimuotoisuuteen osui myös Pyhän logokuvan suunnitellut graafikkomme aivan painopisteen alkutaipaleella.
Graafikko: Satu Kontinen, www.facebook.com/satukala
Kuvassa on nähty monenmoista - ja toki graafikollakin on oma tarinansa kuvasta. Kuvat ja kuvapolut, ajatusten vaellus kuvan äärellä saavat uutta tilaa painopisteessä vielä loppukevään ja kesän aikana. Verkkosivuille on luvassa uusi kuvapankki ja muitakin kivoja juttuja, joista kerron tuonnempana. Viikonlopun Kirkkopäivillä aloitamme jo sukelluksen kuvien maailmaan. Nyt kysynkin myös Sinulta: Mitä näet kuvassa?
Vastauksesi Pyhä-painoläiskätestiin voit kommentoida blogiin, näpytellä osoitteeseen pyhapainopiste(at)gmail.com tai kirjoittaa käsin Lahden Kirkkotorin Pyhä-pöydän äärellä, joka sijaitsee osana Kirkon ulkoasiainosaston esittelypistettä (A7-A8). Viikon sisällä vastanneiden kesken arvomme viisi kappaletta Puhetta pyhästä -kirjoja.
maanantai 2. toukokuuta 2011
Odottamaton ilo
Markuksen evankeliumia on kutsuttu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyskertomukseksi. Se kuvaa Jeesuksen tien ylös Jerusalemiin kiireisenä, vääjäämättömänä tapahtumasarjana. Sama totuus kerrotaan muissakin evankeliumeissa. Outo opettaja ja ihmeiden tekijä julisti totuutta ja eli niin kuin opetti. Se johti johdonmukaiseen lopputulokseen. Paha ja kuolema halusivat pitää yliotteensa. Ihmisten yhteiskunnan, politiikan ja uskonnon, piti päästä hänestä eroon. Hän oli syntynyt ihmisten kaupungin ulkopuolella, ja pääkaupungin muurin ulkopuolella hänet myös tapettiin. Hänet kavallettiin orjan hinnasta, ja orjan kidutuskuolema tuli hänen osakseen. Toteutui antiikin filosofin ennustus: jos joku todella eläisi oikeuden ja totuuden mukaisesti, hänet varmaan ristiinnaulittaisiin.
Opetuslapset menettivät toivon ja häipyivät. Vain uskollisimmat naiset seurasivat, kuinka Opettaja kuoli ja mihin hänet haudattiin. Nasaretilaisen seuraajat olivat umpikujassa, tyhjyyden edessä. Kun mitään muutakaan ei ollut tehtävissä, naiset halusivat sapatin jälkeen saattaa päätökseen kesken jääneet hautajaismenot.
Jotakin tapahtui. Odottamaton ilo. Kaikki neljä evankeliumia kertovat ilosta ja hämmennyksestä, jonka häikäisevä valo loisti tyhjästä haudasta. Kertomusten erot puhuvat niiden totuudesta enemmän kuin harmonisoitu selostus ikinä pystyisi. Olennainen aitouden merkki on se, että ylösnousemususko lähtee liikkeelle juuri naisten todistuksesta. Sehän ei ollut juridisesti pätevä. Jos juttua olisi haluttu silotella, naiset olisi ensimmäisenä pitänyt editoida pois.
Tyhjältä haudalta alkoi ilon tapahtumasarja. Se luo valoa, se pulppuaa eteenpäin kuin elävöittävä vesi. Usko ylösnousemukseen ja kohtaaminen Ylösnousseen kanssa sai Galilean maalaismiehet ja –naiset menemään maailman ääriin ja marttyyrikuolemaan asti, vakuuttuneina uskostaan ja ilostaan.
Me tämän päivän kristityt kuulumme ilon tapahtumasarjaan. Se on saavuttanut meidät tyhjän haudan luota, kirkon kahden tuhannen vuoden historian kautta. Odottamaton ilo on uskomme ytimessä: Jumalan läsnäolo kirkastaa elämän, ja tekee sen eri tavalla kuin koskaan voisin kuvitella. Odottamaton ilo tulee sisälle omaan tyhjyyteeni, omaan umpikujaani ja kuolemaani. Se näyttää, että pahuuden ja kuoleman ristintie on muuttunut valon virraksi. Siihen jokaista kutsutaan mukaan, heijastamaan valoa ja viemään yllättävää iloa eteenpäin.
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Isä Heikki Huttunen, pääsihteeri, Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Lisätietoja Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta: www.ekumenia.fi
Opetuslapset menettivät toivon ja häipyivät. Vain uskollisimmat naiset seurasivat, kuinka Opettaja kuoli ja mihin hänet haudattiin. Nasaretilaisen seuraajat olivat umpikujassa, tyhjyyden edessä. Kun mitään muutakaan ei ollut tehtävissä, naiset halusivat sapatin jälkeen saattaa päätökseen kesken jääneet hautajaismenot.
Jotakin tapahtui. Odottamaton ilo. Kaikki neljä evankeliumia kertovat ilosta ja hämmennyksestä, jonka häikäisevä valo loisti tyhjästä haudasta. Kertomusten erot puhuvat niiden totuudesta enemmän kuin harmonisoitu selostus ikinä pystyisi. Olennainen aitouden merkki on se, että ylösnousemususko lähtee liikkeelle juuri naisten todistuksesta. Sehän ei ollut juridisesti pätevä. Jos juttua olisi haluttu silotella, naiset olisi ensimmäisenä pitänyt editoida pois.
Tyhjältä haudalta alkoi ilon tapahtumasarja. Se luo valoa, se pulppuaa eteenpäin kuin elävöittävä vesi. Usko ylösnousemukseen ja kohtaaminen Ylösnousseen kanssa sai Galilean maalaismiehet ja –naiset menemään maailman ääriin ja marttyyrikuolemaan asti, vakuuttuneina uskostaan ja ilostaan.
Me tämän päivän kristityt kuulumme ilon tapahtumasarjaan. Se on saavuttanut meidät tyhjän haudan luota, kirkon kahden tuhannen vuoden historian kautta. Odottamaton ilo on uskomme ytimessä: Jumalan läsnäolo kirkastaa elämän, ja tekee sen eri tavalla kuin koskaan voisin kuvitella. Odottamaton ilo tulee sisälle omaan tyhjyyteeni, omaan umpikujaani ja kuolemaani. Se näyttää, että pahuuden ja kuoleman ristintie on muuttunut valon virraksi. Siihen jokaista kutsutaan mukaan, heijastamaan valoa ja viemään yllättävää iloa eteenpäin.
Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!
Isä Heikki Huttunen, pääsihteeri, Suomen Ekumeeninen Neuvosto
Lisätietoja Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta: www.ekumenia.fi
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Uusi aika, uusi toivo!
Kirkollisessa kalenterissa on kellot käännetty uuteen aikaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirryimme paaston niukkuudesta pääsiäisajan rikkauteen. Armoa, iloa, anteeksiantoa sekä elämänvoiman ihmeellisyyttä riittää taas ammennettavaksi ainakin helluntaihin asti, ja toivottavasti koko tulevaksi vuodeksi; onhan kristityn elämä pohjimmiltaan ikuista pääsiäisen iloa. Se on täytetty, nyt ja ikuisesti – joten elämä kan(nat)taa sittenkin, nyt ja ikuisesti. Tässä jos missä on syytä pulppuavaan iloon!
Samanlaista, syvälle sydämeen ulottuvaa pääsiäisen iloa toivon paitsi oman elämänsä sankarille myös elämässään syrjitylle tai syrjäänjääneelle, itsensä tai muiden väheksymälle sekä yhteiskunnan, lähimmäisen tai omantunnon murjomalle. Eli meille jokaiselle ajasta, paikasta ja fiiliksestä riippumatta. Pääsiäisen ilo on jotakin, jota meidän ihmisten on mahdollista jakaa pelkästään ihmisyytemme perusteella. Jos haluamme. Se on nimittäin pelottavaa ja suurta luottamusta vaativa valinta, että uskoo, toivoo ja rakastaa – myös paastonajan ja pitkäperjantain koettelemusten jälkeen.
Vaikka järkiperustaiset syyt puuttuisivat, niin oikeus uskoon, toivoon ja rakkauteen kuuluu jokaiselle (ks. myös SLS tai Pöntinen & Helminen, toim., 2005). Kaikki saavat olla pyhän yhteydessä, jos haluavat. Tästähän on kyse myös Pyhä-painopisteen nykyisessä toimintavuodessa – ja toki siinä seuraavassakin. Haaste on edelleen iso, mutta aina sitä voi yrittää eikä yrittänyttä laiteta – siis halvalla, koska onhan sitä edes yrittänyt. Idealistin arkea? Toki, ja perusteltua sellaista; mikä suuri etuoikeus kirkon työssä!
Pyhän yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden asialla olemme jälleen huomenna 26.4. Helsingin Tuomiokirkon portailla. Kuka kuuntelee köyhää –verkoston, Pyhä-painopisteen ja Helsingin seurakuntayhtymän pääsiäistempauksen osa II ottaa tuulta siipiensä alle klo 15-17. Tällöin luetaan vapaaehtoisvoimin rukouksia, joiden aiheena on köyhän toivo ja kiitos. Vaikka tilanne näyttäisi mahdottomalta ja umpikujaan ajautuneelta, niin se pyörii sittenkin – elämä on pieniä ihmeitä täynnä, ne vain odottavat kulman takana vielä näkymättömissä.
Haudan synkät muistot saattavat vielä kalvaa eikä Pyhä Henkikään kaikessa täyteydessään ole ehtinyt Suomen kesään, mutta toivoa voi aina. Tervetuloa siis mukaan juhlistamaan uutta aikaa ja vahvistamaan elämän ihmeellisyyttä! Voit edelleen ennakkoilmoittautua allekirjoittaneelle (marjukka.laiho(at)evl.fi tai 09-1802 342) tai tupsahtaa isojen portaiden ylätasanteelle klo 14.45 tai joskus sen jälkeen.
Vakaata, vankkaa ja sitkeää pääsiäisen iloa itse kullekin koko tulevalle vuodelle! Kuullaan – tai siis kirjoitellaan – taas parin viikon päästä. Silloin pääsiäisilo on syventynyt paitsi kirkkovuodessa myös täällä blogissa; olemme tuolloin äitienpäivän jälkitunnelmissa ja Pyhän Kesän alkumetreillä. Ensi viikolla jossain ihan muualla; missä, se selvinnee viikon kuluttua.
Samanlaista, syvälle sydämeen ulottuvaa pääsiäisen iloa toivon paitsi oman elämänsä sankarille myös elämässään syrjitylle tai syrjäänjääneelle, itsensä tai muiden väheksymälle sekä yhteiskunnan, lähimmäisen tai omantunnon murjomalle. Eli meille jokaiselle ajasta, paikasta ja fiiliksestä riippumatta. Pääsiäisen ilo on jotakin, jota meidän ihmisten on mahdollista jakaa pelkästään ihmisyytemme perusteella. Jos haluamme. Se on nimittäin pelottavaa ja suurta luottamusta vaativa valinta, että uskoo, toivoo ja rakastaa – myös paastonajan ja pitkäperjantain koettelemusten jälkeen.
Vaikka järkiperustaiset syyt puuttuisivat, niin oikeus uskoon, toivoon ja rakkauteen kuuluu jokaiselle (ks. myös SLS tai Pöntinen & Helminen, toim., 2005). Kaikki saavat olla pyhän yhteydessä, jos haluavat. Tästähän on kyse myös Pyhä-painopisteen nykyisessä toimintavuodessa – ja toki siinä seuraavassakin. Haaste on edelleen iso, mutta aina sitä voi yrittää eikä yrittänyttä laiteta – siis halvalla, koska onhan sitä edes yrittänyt. Idealistin arkea? Toki, ja perusteltua sellaista; mikä suuri etuoikeus kirkon työssä!
Pyhän yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden asialla olemme jälleen huomenna 26.4. Helsingin Tuomiokirkon portailla. Kuka kuuntelee köyhää –verkoston, Pyhä-painopisteen ja Helsingin seurakuntayhtymän pääsiäistempauksen osa II ottaa tuulta siipiensä alle klo 15-17. Tällöin luetaan vapaaehtoisvoimin rukouksia, joiden aiheena on köyhän toivo ja kiitos. Vaikka tilanne näyttäisi mahdottomalta ja umpikujaan ajautuneelta, niin se pyörii sittenkin – elämä on pieniä ihmeitä täynnä, ne vain odottavat kulman takana vielä näkymättömissä.
Haudan synkät muistot saattavat vielä kalvaa eikä Pyhä Henkikään kaikessa täyteydessään ole ehtinyt Suomen kesään, mutta toivoa voi aina. Tervetuloa siis mukaan juhlistamaan uutta aikaa ja vahvistamaan elämän ihmeellisyyttä! Voit edelleen ennakkoilmoittautua allekirjoittaneelle (marjukka.laiho(at)evl.fi tai 09-1802 342) tai tupsahtaa isojen portaiden ylätasanteelle klo 14.45 tai joskus sen jälkeen.
Vakaata, vankkaa ja sitkeää pääsiäisen iloa itse kullekin koko tulevalle vuodelle! Kuullaan – tai siis kirjoitellaan – taas parin viikon päästä. Silloin pääsiäisilo on syventynyt paitsi kirkkovuodessa myös täällä blogissa; olemme tuolloin äitienpäivän jälkitunnelmissa ja Pyhän Kesän alkumetreillä. Ensi viikolla jossain ihan muualla; missä, se selvinnee viikon kuluttua.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Ruoka tekee pääsiäisjuhlan
Samalla kun paastonaika saa intensiivisen päätöksensä näin hiljaisella viikolla, katse alkaa siirtyä orastavaan juhlaan. Ruokakaupoissa pääsiäisen herkut ovat jo hetken aikaa täyttäneet hyllyjä, siinä kassan vieressä tietysti houkutteleva suklaamunien valikoima. Vielä ei kuitenkaan ole aivan näiden herkkujen aika: Esimerkiksi koristellut pääsiäismunat symboloivat ylösnousemuksen uutta alkua, mistä kertoo myös koristelun perinteinen punainen väri. Meille munien koristelu on levinnyt idästä, ortodoksisesta pääsiäisperinteestä. Sieltä on tullut myös monille tuttu pasha sekä pääsiäispulla, kulitsa, jota leivottiin niin paljon, että sitä riitti talon väelle koko pääsiäisen ajaksi.
Perinteisin suomalainen pääsiäisen ajan ruoka on tietysti mämmi. Satakuntalaisen keittokirjan (SKS, 1992) mukaan mämmin teko aloitettiin kiirastorstaina imellyttämällä maltaita ja ruisjauhoja. Uunissa tai padassa hitaasti kypsennetty imelletty seos jäähdytettiin ja sitä tarjottiin pitkänä perjantaina. Pääsiäispäivien juhlapöytään taas on perinteisesti kuulunut lammas ja keitetyt munat. Broileri oli pitkään pääsiäislammasta suositumpi, mutta viime aikoina lammas (tai karitsa) on taas päässyt juhla-aterian pääraaka-aineeksi.
Oikean pashan raaka-aineiden pitää olla rasvaisia: smetanaa ja rasvaista rahkaa sekä voita. Rasvaista rahkaa ei suomalaisesta ruokakaupasta tosin löydy.
Kuten perinteiseen pashaan, moniin muihinkin pääsiäisen jälkiruokiin sopivat hapanmaitotuotteet. Jos pashamuotti ei kuulu nykykodin varustuksiin, voi sekoittamalla erilaisia hapanmaitotuotteita kehittää hieman erilaisen hyydytetyn kakun. Tässä pakastealtaan arvokas herkku eli tyrni pääsee komistamaan keväistä juhlapöytää.
Tyrnikakku
150 g digestivekeksejä
90 g sulatettua voita
Täyte:
3 liivatetta
2 pientä luomumunaa
1 dl sokeria
1 dl tyrnimehua
1,5 dl vaniljajogurttia
200 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
Kiille:
5 liivatetta
1,5 dl tyrnimehua
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
Aloita tyrnimehun keittämisellä: Kiehauta n. 3 dl pakastettuja tyrnejä ja purista mehun siivilän läpi. Tyrnin siemenet ja kuoret leivoin leiväksi. Voit myös tuorepuristaa mehun sulaneista marjoista.
Pohjaa varten sulata rasva ja murskaa keksit nuijalla tai monitoimikoneella. Sekoita sulatettu rasva murujen joukkoon. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vuoan reunat voi myös öljytä, jos leivinpaperisuikaleet reunoilla tuntuvat hankalilta.
Laita 3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi eri astiassa, puhtaalla vatkaimella. Kiehauta noin puoli desiä tyrnimehua ja liota sen joukkoon puristetut liivatteet. Jäähdytä seosta hiukan lisäämällä noin puoli desiä kylmää tyrnimehua. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon tuorejuusto, jogurtti, kermavaahto ja kädenlämpöinen tai viileämpi tyrniliivatemehu. Levitä täyte muruseoksen päälle vuokaan. Nosta kylmään hyytymään.
Kun torttu on hyytynyt (noin tunnin - kahden päästä), valmista kiille: Laita 5 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kiehauta tyrnimehu ja sokeri. Purista joukkoon liivatelehdet ja jäähdytä seosta kylmällä vedellä. Tarkista makeus. Kun seos on jäähtynyt, muttei vielä kokonaan hyytynyt, kaada se varovasti hyytelökakun päälle. Varo tekemästä reikiä. Hyydytä vielä noin tunti. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla tai hedelmillä.
Herkullista pääsiäistä!
Toivottaa,
Riina Pykäri, ts. johtava opettaja, Helsingin suomenkielinen työväenopisto
Lisätietoja: http://www.hel.fi/hki/sto/fi/Opiskelu/Hyvinvointi+ja+terveys
Blogin kuvat kirjoittajan.
Perinteisin suomalainen pääsiäisen ajan ruoka on tietysti mämmi. Satakuntalaisen keittokirjan (SKS, 1992) mukaan mämmin teko aloitettiin kiirastorstaina imellyttämällä maltaita ja ruisjauhoja. Uunissa tai padassa hitaasti kypsennetty imelletty seos jäähdytettiin ja sitä tarjottiin pitkänä perjantaina. Pääsiäispäivien juhlapöytään taas on perinteisesti kuulunut lammas ja keitetyt munat. Broileri oli pitkään pääsiäislammasta suositumpi, mutta viime aikoina lammas (tai karitsa) on taas päässyt juhla-aterian pääraaka-aineeksi.
Oikean pashan raaka-aineiden pitää olla rasvaisia: smetanaa ja rasvaista rahkaa sekä voita. Rasvaista rahkaa ei suomalaisesta ruokakaupasta tosin löydy.
Kuten perinteiseen pashaan, moniin muihinkin pääsiäisen jälkiruokiin sopivat hapanmaitotuotteet. Jos pashamuotti ei kuulu nykykodin varustuksiin, voi sekoittamalla erilaisia hapanmaitotuotteita kehittää hieman erilaisen hyydytetyn kakun. Tässä pakastealtaan arvokas herkku eli tyrni pääsee komistamaan keväistä juhlapöytää.
Tyrnikakku
150 g digestivekeksejä
90 g sulatettua voita
Täyte:
3 liivatetta
2 pientä luomumunaa
1 dl sokeria
1 dl tyrnimehua
1,5 dl vaniljajogurttia
200 g tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa vaahdotettuna
Kiille:
5 liivatetta
1,5 dl tyrnimehua
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
Aloita tyrnimehun keittämisellä: Kiehauta n. 3 dl pakastettuja tyrnejä ja purista mehun siivilän läpi. Tyrnin siemenet ja kuoret leivoin leiväksi. Voit myös tuorepuristaa mehun sulaneista marjoista.
Pohjaa varten sulata rasva ja murskaa keksit nuijalla tai monitoimikoneella. Sekoita sulatettu rasva murujen joukkoon. Painele keksiseos leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vuoan reunat voi myös öljytä, jos leivinpaperisuikaleet reunoilla tuntuvat hankalilta.
Laita 3 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vaahdota munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahdota myös kerma vaahdoksi eri astiassa, puhtaalla vatkaimella. Kiehauta noin puoli desiä tyrnimehua ja liota sen joukkoon puristetut liivatteet. Jäähdytä seosta hiukan lisäämällä noin puoli desiä kylmää tyrnimehua. Sekoita muna-sokerivaahdon joukkoon tuorejuusto, jogurtti, kermavaahto ja kädenlämpöinen tai viileämpi tyrniliivatemehu. Levitä täyte muruseoksen päälle vuokaan. Nosta kylmään hyytymään.
Kun torttu on hyytynyt (noin tunnin - kahden päästä), valmista kiille: Laita 5 liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Kiehauta tyrnimehu ja sokeri. Purista joukkoon liivatelehdet ja jäähdytä seosta kylmällä vedellä. Tarkista makeus. Kun seos on jäähtynyt, muttei vielä kokonaan hyytynyt, kaada se varovasti hyytelökakun päälle. Varo tekemästä reikiä. Hyydytä vielä noin tunti. Koristele lopuksi tyrnimarjoilla tai hedelmillä.
Herkullista pääsiäistä!
Toivottaa,
Riina Pykäri, ts. johtava opettaja, Helsingin suomenkielinen työväenopisto
Lisätietoja: http://www.hel.fi/hki/sto/fi/Opiskelu/Hyvinvointi+ja+terveys
Blogin kuvat kirjoittajan.
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Pyhä jalkautuu (rai)ruohonjuureen
Joko olet kylvänyt rairuohon? Ei se mitään, en minäkään. Tänään kaivan multapussin ja laitan siemenet ”muovipussikasvihuoneeseen”. Pääsiäissunnuntaiksi ehtii hyvin kasvattaa uuden elämän ihmeen, jonka seasta kurkistavat pikkuiset suklaamunat ja keltaiset tipuset. Näistäkin symboleista löytyy lisätietoja: evl.fi/pyha/paasiainen.
Kuva: kotimaa24.fi
Vihertävä ruoho ja voikukat alkavat pian puskea myös torikivien koloista. Pyhä jalkautuu kirjaimellisesti keväänmerkkien luo ja kutsuu kaikki mukaan hyvän asian puolesta.
Tule mukaan pääsiäistempaukseen Helsingin Tuomiokirkolle 15.4. ja 26.4 klo 15–17
Kuka kuuntelee köyhää -ryhmä, kirkon Pyhä-painopiste sekä Helsingin seurakuntayhtymä järjestävät Helsingin tuomiokirkon edustalla paaston- ja pääsiäisajantempaukset. Paastonaikana perjantaina 15.4. kello 15–17 aiheena on ”köyhän toive”, ja pääsiäisviikolla tiistaina 26.4. kello 15–17 aiheena ”köyhän toivo”.
Molemmissa tapahtumissa luetaan hiljaisia, lyhyitä rukouksia kaiken kansan keskellä kulkien. Tempauksilla kiinnitetään huomiota siihen, miten kärsimys ja kiitos ovat läsnä meissä nykyaikana. Tempaukset järjestetään vapaaehtoisvoimin. Rukouksia lukemaan voi ilmoittautua Pyhä-painopisteen projektisihteeri Marjukka Laiholle, marjukka.laiho(at)evl.fi tai p. 09-180 2342.
Tempauksen lisäksi Pyhässä on menossa täysi hulina ja hulabaloo ensi vuoden toimintasuunnitelmasta. Ehdotuksia osahankkeiksi otetaan edelleen vastaan. Tiedote asiasta on ollut Sakastin uutisissa, samoin Pyhän FB-ryhmässä ja täällä blogissa. Nyt vain se tehokkain viestiväline vielä käyttöön, elikkäs puskaradio!
Kuiskitaanhan pyhiä juttuja sekä itseksemme että keskenämme, ruohonjuuressa ja puskaradiossa. Ja voihan niitä viestejä lähettää myös yhteiseen eetteriin. Pyhä Sihteeri päivittää sivuja ja kerää toimintamalleja suurella ilolla. Lomake löytyy täältä.
Kauniita kevätpäiviä tältä erää! Ja toivottavasti tavataan Tuomiokirkolla!
Kuva: kotimaa24.fi
Vihertävä ruoho ja voikukat alkavat pian puskea myös torikivien koloista. Pyhä jalkautuu kirjaimellisesti keväänmerkkien luo ja kutsuu kaikki mukaan hyvän asian puolesta.
Tule mukaan pääsiäistempaukseen Helsingin Tuomiokirkolle 15.4. ja 26.4 klo 15–17
Kuka kuuntelee köyhää -ryhmä, kirkon Pyhä-painopiste sekä Helsingin seurakuntayhtymä järjestävät Helsingin tuomiokirkon edustalla paaston- ja pääsiäisajantempaukset. Paastonaikana perjantaina 15.4. kello 15–17 aiheena on ”köyhän toive”, ja pääsiäisviikolla tiistaina 26.4. kello 15–17 aiheena ”köyhän toivo”.
Molemmissa tapahtumissa luetaan hiljaisia, lyhyitä rukouksia kaiken kansan keskellä kulkien. Tempauksilla kiinnitetään huomiota siihen, miten kärsimys ja kiitos ovat läsnä meissä nykyaikana. Tempaukset järjestetään vapaaehtoisvoimin. Rukouksia lukemaan voi ilmoittautua Pyhä-painopisteen projektisihteeri Marjukka Laiholle, marjukka.laiho(at)evl.fi tai p. 09-180 2342.
Tempauksen lisäksi Pyhässä on menossa täysi hulina ja hulabaloo ensi vuoden toimintasuunnitelmasta. Ehdotuksia osahankkeiksi otetaan edelleen vastaan. Tiedote asiasta on ollut Sakastin uutisissa, samoin Pyhän FB-ryhmässä ja täällä blogissa. Nyt vain se tehokkain viestiväline vielä käyttöön, elikkäs puskaradio!
Kuiskitaanhan pyhiä juttuja sekä itseksemme että keskenämme, ruohonjuuressa ja puskaradiossa. Ja voihan niitä viestejä lähettää myös yhteiseen eetteriin. Pyhä Sihteeri päivittää sivuja ja kerää toimintamalleja suurella ilolla. Lomake löytyy täältä.
Kauniita kevätpäiviä tältä erää! Ja toivottavasti tavataan Tuomiokirkolla!
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Pyhää mämmiä
Pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna Lontoon merimieskirkolla kokoonnutaan pääsiäisbasaarin merkeissä. Pari kontillista mämmiä, suklaamunia, ruisleipää, salmiakkia ja muita suomalaisia tuotteita saapuu Lontooseen laivakyydillä. Myyjäisten (sekä joulu- ja pääsiäismyyjäisten välillä toimivan suomikaupan) ansiosta suomalaisen ruuan ystävät pysyvät kotoisissa herkuissa ja kirkko saa kerättyä varoja toimintaansa varten.
Pääsiäismyyjäisten tarkoitus ei ole kuitenkaan olla pelkkä suomalainen sekatavarakauppa, vaan keväinen tapahtuma, joka voisi virittää ihmisiä pääsiäisen tunnelmaan.
Pääsiäismyyjäisten tunnelman eteen saa nähdä joulumyyjäisiä enemmän vaivaa. Joulu on lauluja, muistoja makuja ja tuoksuja tulvillaan. Muusikkotalkoolaisten soittamat ja laulamat joululaulut vievät pidempäänkin ulkomailla asuneen maan miehen ajatukset joulun sanomaan. Kun ostoksiaan tekevät ihmiset kokoontuvat spontaanisti flyygelin ääreen laulamaan Maa on niin kaunista, työntekijänkin silmät meinaavat kostua.
Mutta mistä löytää sellaisia säveliä, jotka suuntaavat satunnaisen ostosten tekijän ajatukset tyhjälle haudalle? Miten myyjäisten tunnelma voisi välittää jotain pääsiäisen ilosta?
Onneksi on mämmi, pasha ja mignon-munat. Suomalaiseen vuodenkiertoon liittyvät ruuat tulevat monelle läheisiksi siinä vaiheessa, kun eletään toisen kulttuurin keskellä. Kirkolla kävijät tuntuvat arvostavan tuttuja lapsuuden makuja ja mummulasta tuttuja ruokia. Elegantin skandinaavisen gourmetin sijasta tiensä ostoskoreihin löytävät hernerokat, juustonaksut, pinaattiletut ja kettukarkit.
Nekin ruuat, jotka kotimaassa maistuivat pahalle, maistuvat ulkomailla asuessa pyhälle. On pyhää tuntea olevansa kotoisin jostakin. On pyhää syödä pääsiäisenä mämmiä, tehdä lasten kanssa virpomaoksia ja maalata pääsiäismunia.
Ei pyhyyttä ole vain siellä, missä harras musiikki soi juhlallisessa tilassa. Pyhyys asuu myös siellä, missä ihmiset jakavat elämänsä ja grillimakkaransa toistensa kanssa. Jotain pyhää on siinäkin, että ihmiset tulevat pääsiäisen alla kirkolle nauttimaan elämän lahjoista: ruuasta, juomasta, vuoden kierrosta, omasta kielestä ja kulttuurista, vanhojen ja uusien ystävien seurasta.
Pääsiäismyyjäiset loppuvat palmusunnuntaina, mutta kirkko pitää ovensa auki koko hiljaisen viikon ajan. Kiirastorstaina, pitkäperjantaina ja pääsiäispäivänä pidämme suomenkieliset kirkonmenot. Jossain niissä veisaamme myös virren, joka tuntuu olevan yllättävän monen paikallisen suomalaisen lempipääsiäisvirsi. Se on Vieraalla maalla kaukana.
Anna Hälli, Pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta
Lisätietoja Merimieskirkon toiminnasta: www.merimieskirkko.fi
Pääsiäismyyjäisten tarkoitus ei ole kuitenkaan olla pelkkä suomalainen sekatavarakauppa, vaan keväinen tapahtuma, joka voisi virittää ihmisiä pääsiäisen tunnelmaan.
Pääsiäismyyjäisten tunnelman eteen saa nähdä joulumyyjäisiä enemmän vaivaa. Joulu on lauluja, muistoja makuja ja tuoksuja tulvillaan. Muusikkotalkoolaisten soittamat ja laulamat joululaulut vievät pidempäänkin ulkomailla asuneen maan miehen ajatukset joulun sanomaan. Kun ostoksiaan tekevät ihmiset kokoontuvat spontaanisti flyygelin ääreen laulamaan Maa on niin kaunista, työntekijänkin silmät meinaavat kostua.
Mutta mistä löytää sellaisia säveliä, jotka suuntaavat satunnaisen ostosten tekijän ajatukset tyhjälle haudalle? Miten myyjäisten tunnelma voisi välittää jotain pääsiäisen ilosta?
Onneksi on mämmi, pasha ja mignon-munat. Suomalaiseen vuodenkiertoon liittyvät ruuat tulevat monelle läheisiksi siinä vaiheessa, kun eletään toisen kulttuurin keskellä. Kirkolla kävijät tuntuvat arvostavan tuttuja lapsuuden makuja ja mummulasta tuttuja ruokia. Elegantin skandinaavisen gourmetin sijasta tiensä ostoskoreihin löytävät hernerokat, juustonaksut, pinaattiletut ja kettukarkit.
Nekin ruuat, jotka kotimaassa maistuivat pahalle, maistuvat ulkomailla asuessa pyhälle. On pyhää tuntea olevansa kotoisin jostakin. On pyhää syödä pääsiäisenä mämmiä, tehdä lasten kanssa virpomaoksia ja maalata pääsiäismunia.
Ei pyhyyttä ole vain siellä, missä harras musiikki soi juhlallisessa tilassa. Pyhyys asuu myös siellä, missä ihmiset jakavat elämänsä ja grillimakkaransa toistensa kanssa. Jotain pyhää on siinäkin, että ihmiset tulevat pääsiäisen alla kirkolle nauttimaan elämän lahjoista: ruuasta, juomasta, vuoden kierrosta, omasta kielestä ja kulttuurista, vanhojen ja uusien ystävien seurasta.
Pääsiäismyyjäiset loppuvat palmusunnuntaina, mutta kirkko pitää ovensa auki koko hiljaisen viikon ajan. Kiirastorstaina, pitkäperjantaina ja pääsiäispäivänä pidämme suomenkieliset kirkonmenot. Jossain niissä veisaamme myös virren, joka tuntuu olevan yllättävän monen paikallisen suomalaisen lempipääsiäisvirsi. Se on Vieraalla maalla kaukana.
Anna Hälli, Pappilan emäntä Lontoon merimieskirkolta
Lisätietoja Merimieskirkon toiminnasta: www.merimieskirkko.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






