Mitä voin tehdä ollakseni ekopaastoaja? Tarvitsenko elämääni kohtuullistamista? Paastonaika alkaa 22.2 ja päättyy pääsiäiseen 8.4. Silloin vietetään myös ekopaastoa, jossa yhdistyvät kristillinen paastoperinne ja ympäristön hyvinvointi.
Elämäntapa- ja kulutusvalinnoilla on suuri vaikutus aiheuttamiimme kasvihuonekaasupäästöihin. Keskivertosuomalaisella suurimmat ilmastopäästöt syntyvät lämmityksestä, kuluttamisesta, liikkumisesta ja ruuasta. Ekopaasto kannustaa kristillisen paastoperinteen hengessä kokeilemaan, miten oma arki sujuisi pienemmällä hiilidioksidikuormalla. Jokainen voi pohtia, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa, ja mitä hiljentyminen ja kohtuullisuus omassa elämässä merkitsevät.
Suomen ympäristökeskus seurasi neljän perheen yrityksiä pudottaa ilmastokuormaa. Vaikeimpia ekologisia tinkimiskohteita olivat lomalennot, liha ja talviaikaan kasvatetut tomaatit. Jokainen on oman elämänsä paras ekspertti ja löytää itse parhaat keinot tehdä ilmastotekoja. Ekopaastokampanjan verkkosivuille on koottu runsaasti ideoita ja faktatietoa, joista voi ammentaa oman paastoreseptin.
Millainen on piispan ekopaasto?
Kampanjassa on mukana kymmenkunta julkkista, jotka ovat tehneet oman paastolupauksensa. Helsingin piispa Irja Askola toimii kampanjan suojelijana. Hänen ekopaastonsa koostuu julkisten kulkuneuvojen ja kävelyn suosimisesta, kierrätyksen lisäämisestä ja reilun kaupan tuotteiden käytöstä.
"Paaston aikaan kuuluu myös omien valintojen kriittinen tarkastelu. Olenko mukana siinä joukossa, joka tukee kestävää kehitystä ja varjelee Jumalan luomaa, vai olenko niiden joukossa, jotka tietoisesti tuhoavat?”, toteaa Askola.
Kampanjassa paastolupauksensa ovat tehneet myös muun muassa kirjailija Kaari Utrio, EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka.
Uudenlainen yhteistyökuvio
Ekopaastokampanjan toteuttavat yhteistyössä Suomen evankelisluterilainen kirkko, Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Yhteistyö on osa kirkon Pyhä-painopisteen toteutusta. Kirkon ja SYKEn yhteistyö on toiminut mainiosti, mutta herättänyt myös monissa hämmästystä.
”Sekä oman talon sisällä että kansainvälisessä ympäristöviestijöiden tapaamisessa yhteistyöavausta pidettiin yllättävänä: tutkimuslaitoksen ja kirkon tehtävä ja toimintatavat yhteiskunnassa ovat hyvin erilaiset. Ekopaastokampanja osoittaa, että yhteistyö kannattaa. Tieto, toiminta ja arvot kohtaavat", SYKEn kampanjavastaava Ulla Ala-Ketola sanoo.
Miten seurakunnat voivat ekopaastota?
Seurakunnat ja muut tahot ovat sydämellisesti tervetulleita mukaan ekopaastoon. Paastolupauksen voi tehdä kuka vaan! Seurakunnat voivat tilata jaettavaksi ilmaista ekopaasto-rukouskorttia Kirkkohallituksen julkaisumyynnistä.
”Paastonajan aluksi voi järjestää ekomessun, joka muistuttaa teemaltaan ja toteutukseltaan luomakunnan sunnuntaita. Ekomessussa siirrytään viettämään seitsemän viikon hitaan elämän jaksoa. Laskiaissunnuntain tai tuhkakeskiviikon messussa voidaan pohtia sitä, miten vähemmän todella voi olla enemmän”, kertoo Marjukka Laiho joka on mukana järjestämässä ekomessua Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa.
Petra Honkaranta-Siivari
Tiedottaja, Kirkon tiedotuskeskus
Lisätietoja kampanjasta:
www.ekopaasto.fi/
Kampanja on myös Facebookissa (nimellä ekopaasto).
tiistai 31. tammikuuta 2012
torstai 26. tammikuuta 2012
Hyviä ääniä Pyhän yhteydessä
Kolmas vuosi Pyhän äärellä on alkanut. Ensimmäisenä vuotena aiheena oli Häivähdys Pyhää, toisena Oikeus Pyhään ja nyt olemme Pyhän yhteydessä. Varovainen tunnustelu ja Pyhän äärellä ihmettely on kääntymässä kutsuksi elää Pyhän yhteydessä.
Joulun alla ilmestyi Marjukka Laihon ja Paavo Rannan toimittama Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai. Yksi tapa olla pyhän yhteydessä on pyhäpäivän pyhittäminen. Tuo kirjaa antaa vinkkejä monenlaiseen pyhäpäivän viettämiseen. Tuore uutinen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan jumalanpalveluksiin osallistuvilla on vähemmän stressiä. Eli mitä useammin ihminen käy kirkossa, sitä alhaisempi hänellä on verenpaine. Vaikkei olekaan selvää, kumpi on syy ja kumpi seuraus, perinteisesti on kristikunnassa ajateltu, että Kristuksen kirkko on myös sairaala, hoito- ja lepokoti.
Aikanaan innostuin myönteisen regression teoriasta. Sen mukaan mm. jumalanpalvelus tarjoaa ihmiselle otollisen mahdollisuuden myönteiseen taantumiseen. Kun ihminen häärää ja puuhaa koko viikon kaikenlaisissa rooleissa, jumalanpalveluksessa hän saa olla vaan – kuten eräs suomalainen virsirunoilija asian ilmaisee – täysi nolla. Kirkko on sekä ehtoollispöytä että kastemalja, ei hengellinen kuntosali. Ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse olla aktiivinen ja puuhakas. Saa vain olla leivän, viinin, sanan, musiikin ja koko tilan hoidettavana. Tämä on monelle tärkeä tapa olla Pyhän yhteydessä.
Sanan kirkossa on tarpeen muistuttaa, ettei tätä yhteyttä rakenneta vain sanan voimin. Monica Vikström-Jokelan ja Eero Jokelan kirjassa Aika pyhä! on mainio kertomus kodin maailmasta. Usein ajattelemme, että pikkulapsi saa paremmin unen päästä kiinni, kunhan koko koti on vaan hiljainen. Perheen pikkupoika ei kuitenkaan saa unta, koska ”kaikki hyvä äänet ovat poissa”. Kun olohuoneen sohvalta kuuluu vaikkapa vanhempien keskusteluääniä, ne välittävät lapselle turvallisuutta, ne ovat ”hyviä ääniä”. Hyvät äänet viestittävät, että kotona on ihmisiä, jotka pitävät lapsesta huolta. Vastaavalla tavalla pyhien yhteisössä eli Kristuksen kirkossa tarvitsemme monenlaisia ”hyviä ääniä”, signaaleja siitä, että olemme Pyhän yhteydessä, Pyhän hoidossa ja rakkauden kohteena.
Kalle Kuusimäki
Pyhä-painopisteen ohjausryhmän puheenjohtaja
Mikäli innostuit kirjoista, ne löydät näin:
Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntaita -kirjan on toimittanut Kirjapaja ja sitä myy Kotimaakauppa http://www.kotimaakauppa.fi/
Aika pyhä! -kirja on Lasten Keskuksen kustantama ja sitä saa ostaa Lasten Keskuksesta http://www.lastenkeskus.fi/ tai hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Jumalanpalvelukset taas löydät oman seurakuntasi nettisivuilta tai seurakuntalehdestä.
Joulun alla ilmestyi Marjukka Laihon ja Paavo Rannan toimittama Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai. Yksi tapa olla pyhän yhteydessä on pyhäpäivän pyhittäminen. Tuo kirjaa antaa vinkkejä monenlaiseen pyhäpäivän viettämiseen. Tuore uutinen kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan jumalanpalveluksiin osallistuvilla on vähemmän stressiä. Eli mitä useammin ihminen käy kirkossa, sitä alhaisempi hänellä on verenpaine. Vaikkei olekaan selvää, kumpi on syy ja kumpi seuraus, perinteisesti on kristikunnassa ajateltu, että Kristuksen kirkko on myös sairaala, hoito- ja lepokoti.
Aikanaan innostuin myönteisen regression teoriasta. Sen mukaan mm. jumalanpalvelus tarjoaa ihmiselle otollisen mahdollisuuden myönteiseen taantumiseen. Kun ihminen häärää ja puuhaa koko viikon kaikenlaisissa rooleissa, jumalanpalveluksessa hän saa olla vaan – kuten eräs suomalainen virsirunoilija asian ilmaisee – täysi nolla. Kirkko on sekä ehtoollispöytä että kastemalja, ei hengellinen kuntosali. Ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse olla aktiivinen ja puuhakas. Saa vain olla leivän, viinin, sanan, musiikin ja koko tilan hoidettavana. Tämä on monelle tärkeä tapa olla Pyhän yhteydessä.
Sanan kirkossa on tarpeen muistuttaa, ettei tätä yhteyttä rakenneta vain sanan voimin. Monica Vikström-Jokelan ja Eero Jokelan kirjassa Aika pyhä! on mainio kertomus kodin maailmasta. Usein ajattelemme, että pikkulapsi saa paremmin unen päästä kiinni, kunhan koko koti on vaan hiljainen. Perheen pikkupoika ei kuitenkaan saa unta, koska ”kaikki hyvä äänet ovat poissa”. Kun olohuoneen sohvalta kuuluu vaikkapa vanhempien keskusteluääniä, ne välittävät lapselle turvallisuutta, ne ovat ”hyviä ääniä”. Hyvät äänet viestittävät, että kotona on ihmisiä, jotka pitävät lapsesta huolta. Vastaavalla tavalla pyhien yhteisössä eli Kristuksen kirkossa tarvitsemme monenlaisia ”hyviä ääniä”, signaaleja siitä, että olemme Pyhän yhteydessä, Pyhän hoidossa ja rakkauden kohteena.
Kalle Kuusimäki
Pyhä-painopisteen ohjausryhmän puheenjohtaja
Mikäli innostuit kirjoista, ne löydät näin:
Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntaita -kirjan on toimittanut Kirjapaja ja sitä myy Kotimaakauppa http://www.kotimaakauppa.fi/
Aika pyhä! -kirja on Lasten Keskuksen kustantama ja sitä saa ostaa Lasten Keskuksesta http://www.lastenkeskus.fi/ tai hyvin varustetuista kirjakaupoista.
Jumalanpalvelukset taas löydät oman seurakuntasi nettisivuilta tai seurakuntalehdestä.
torstai 12. tammikuuta 2012
Juurille ja uusiin alkuihin - Pyhän yhteyteen
Tänä vuonna Pyhä palaa toiminnallisille juurilleen. Myllyksen Riikka on palannut äitiyslomalta ja Pyhä Sihteerin sijaisuus on osaltani tämän blogin viimeistelyä vaille valmis. Tämä on minun kiitokseni.
"Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien."
Vuosi on ollut varsin kokemusrikas, antoisa, ilahduttava ja opettavainenkin. Ennen kaikkea olen vuoden aikana oppinut kärsivällisyydestä ja ihmissuhteista. Siitä, miten asioiden opettelu vie aikansa ja miten kaiken takana on luottamus, kuulluksi tuleminen ja kokemus yhteisestä asiasta. Nuo suuret sanat mahtuvat kirjoitettuna parille riville; elettynä ne tuskin mahtuvat edes yhteen ihmiselämään. Se on meidän sovitusta kaipaavien kohtalo, epätäydellisyyden sietäminen. Onneksi kuitenkin on pyhä! Täydentävä, täydellistävä; näettyä ja koettua suurempi yhteys ja kutsu yhteiseen työhön.
"Tie valmis on, voin löytää sen. Sen teki Luoja ihmisten."
Minulle kulunut vuosi on ollut ennen kaikkea kutsua kirkon työhön: tällaistakin hulluaan Jumala voi kutsua rakentamaan valtakuntaansa! Tänä vuonna jatkan kutsun kuulostelua - rukouksessa, seurakunnassa, työssä ja vapaa-ajalla. Edessä on useita valmisteluja teitä, enkä tiedä mikä risteys tulee ensimmäisenä. Jatkan kulkua pappis- ja tutkimuskutsumuksia, kauko- ja maallekaipuuta, vapauden- ja turvallisuuden tasapainoa tunnustellen. Onneksi seuraava liikennemerkki ei vielä näy - siksi otan jokaisen askeleen suurella uteliaisuudella ja tarkkaavaisuudella. Askel on arvokas sinänsä. Kyllä kutsumus kantaa ja sen kuulee, kun uskaltaa taivaltaa pyhän yhteydessä.
"Tie valmis on nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen."
Vaikka tuntemattomat ovat tiet, niin toivottavasti tavataan turuilla ja toreilla. Lämmin kiitos kaikille yhteisestä, antoisasta vuodesta Pyhän palveluksessa!
Niiaten, kumartaen ja pari valssikäännöstä pyörähtäen,
Marjukka
Pyhä Sihteeri 12.1.2011-12.1.2012
P.S. Tänä vuonna Pyhä palaa myös temaattisille juurilleen. Pilottitoiminta alkoi sunnuntaista; vuodenvaihteessa ilmestyi kattava kokoelma sunnuntainvieton vinkkejä ("Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai", toim. M. Laiho & P. Ranta, Kirjapaja); kuluvan vuoden syksyllä painopisteen taival päätetään koko seurakunnan sunnuntaihin. Näistä kaikista voit lukea lisää blogista kuluvan vuoden aikana! Pysy siis linjoilla! ☺
"Tie valmis on, voin löytää sen keskellä kysymyksien."
Vuosi on ollut varsin kokemusrikas, antoisa, ilahduttava ja opettavainenkin. Ennen kaikkea olen vuoden aikana oppinut kärsivällisyydestä ja ihmissuhteista. Siitä, miten asioiden opettelu vie aikansa ja miten kaiken takana on luottamus, kuulluksi tuleminen ja kokemus yhteisestä asiasta. Nuo suuret sanat mahtuvat kirjoitettuna parille riville; elettynä ne tuskin mahtuvat edes yhteen ihmiselämään. Se on meidän sovitusta kaipaavien kohtalo, epätäydellisyyden sietäminen. Onneksi kuitenkin on pyhä! Täydentävä, täydellistävä; näettyä ja koettua suurempi yhteys ja kutsu yhteiseen työhön.
"Tie valmis on, voin löytää sen. Sen teki Luoja ihmisten."
Minulle kulunut vuosi on ollut ennen kaikkea kutsua kirkon työhön: tällaistakin hulluaan Jumala voi kutsua rakentamaan valtakuntaansa! Tänä vuonna jatkan kutsun kuulostelua - rukouksessa, seurakunnassa, työssä ja vapaa-ajalla. Edessä on useita valmisteluja teitä, enkä tiedä mikä risteys tulee ensimmäisenä. Jatkan kulkua pappis- ja tutkimuskutsumuksia, kauko- ja maallekaipuuta, vapauden- ja turvallisuuden tasapainoa tunnustellen. Onneksi seuraava liikennemerkki ei vielä näy - siksi otan jokaisen askeleen suurella uteliaisuudella ja tarkkaavaisuudella. Askel on arvokas sinänsä. Kyllä kutsumus kantaa ja sen kuulee, kun uskaltaa taivaltaa pyhän yhteydessä.
"Tie valmis on nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen."
Vaikka tuntemattomat ovat tiet, niin toivottavasti tavataan turuilla ja toreilla. Lämmin kiitos kaikille yhteisestä, antoisasta vuodesta Pyhän palveluksessa!
Niiaten, kumartaen ja pari valssikäännöstä pyörähtäen,
Marjukka
Pyhä Sihteeri 12.1.2011-12.1.2012
P.S. Tänä vuonna Pyhä palaa myös temaattisille juurilleen. Pilottitoiminta alkoi sunnuntaista; vuodenvaihteessa ilmestyi kattava kokoelma sunnuntainvieton vinkkejä ("Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai", toim. M. Laiho & P. Ranta, Kirjapaja); kuluvan vuoden syksyllä painopisteen taival päätetään koko seurakunnan sunnuntaihin. Näistä kaikista voit lukea lisää blogista kuluvan vuoden aikana! Pysy siis linjoilla! ☺
tiistai 13. joulukuuta 2011
Sunnuntain puolustus – järkevää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa tälle ajalle!
Sunnuntain pyhittäminen lepopäivänä - kirkollinen muinaismuisto ja pelkkää teologiaa? Tuskinpa, sillä sunnuntaikysymyksestä käydään tällä hetkellä Euroopan laajuista poliittista debattia, kun työaikadirektiiviä uudistetaan. Euroopan komissiota myöten ovat poliittiset päättäjät ottaneet kantaa siihen, säilytetäänkö sunnuntai eurooppalaisten yhteisenä lepopäivänä. Mistä tässä keskustelussa oikein on kyse? Sitä valotan lyhyesti seuraavassa.
Joustaville työajoille on asetettava selkeät rajat
Euroopan laajuinen keskustelu nivoutuu työelämän rakennemuutokseen: työskentelymallit monimuotoistuvat ja elämänrytmit eriytyvät. Tällä muutoksella, kuten muutoksella yleensäkin, on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Myönteistä on työntekijöiden mahdollisuus joustavampiin työaikoihin ja työskentelymuotoihin. Toisaalta joustavuudella voi olla kielteinen vaikutus yksityis- ja perhe-elämään silloin, kun joustavuudelle ei aseteta rajoja. Tästä työaikalainsäädännössä on pohjimmiltaan kysymys: Euroopan unionin työaikadirektiivin tavoite onkin määritellä turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Ei ole reilua, että toisilta työ puuttuu ja toisille työaika on 24/7.
Haasteena työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Euroopan komission tiedonannon mukaan 53 % eurooppalaisista tekee viikonlopputyötä vähintään kerran kuukaudessa. Lisäksi 10 % työskentelee iltaisin tai öisin vähintään kolme kertaa kuukaudessa. Päivähoito ja koulut kuitenkin rytmittyvät edelleen arkeen ja päivään. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen onkin eurooppalaisten tutkimusten mukaan suuri ongelma noin viidennekselle työntekijöistä, suomalaisten tutkimusten mukaan vielä useammalle. Vai mitä mieltä olet seuraavasta?
Minkälaisessa yhteiskunnassamme haluamme elää?
Euroopan palkansaajien keskusjärjestön (ETUC) mukaan viikonloppu-, liukuma- ja yötyö ovat epäsosiaalista työaikaa. Sen lausunnon mukaan sekä miesten että naisten stressi nousee, kun molemmat puolisot ovat töissä eikä riittävää tukea lastenhoitoon ja työolosuhteisiin ole saatavilla. Järjestön mukaan tämä merkitsee uuden kunnioituksen tarvetta viikonloppua ja sunnuntaita kohtaan. Yhteisellä vapaa-ajalla, sunnuntailevolla, pyhällä, on vahva yhteisöllinen ulottuvuus. Kysymys on lopulta siitä, minkälaisessa yhteiskunnassamme me haluamme elää?
Sunnuntain puolustus lepopäivänä on synnyttänyt laajan liikkeen (European Sunday Alliance), jossa Euroopan kirkot yhdessä koettavat vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Liikkeen mukaan Eurooppa tarvitsee sosiaalista mallia, joka ei perustu ainoastaan tuottamiseen ja kuluttamiseen vaan yhteiseen vapaa-aikaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sunnuntain puolustaminen on myös sosiaalisen koheesion ja yhteisöllisyyden puolustamista. Kuten perheellä myös yhteiskunnalla tulisi olla kollektiivinen elämänrytmi, koska ihmiset ovat sulautuneet sosiaalisiin rakenteisiin.
Euroopan komission näkemys on ollut sunnuntaikysymyksen suhteen hieman kaksijakoinen. Yhtäältä komissio myöntää sunnuntailevon uskonnollisen, sosiaalisen ja kasvatuksellisen luonteen. Toisaalta se käsittelee sunnuntaikysymystä eriytyneiden elämänmallien, uskonto- ja kulttuurieroavaisuuksien näkökulmasta. Tämän vuoksi komissio ei näe sunnuntailevon soveltuvan EU-tason lainsäädäntöön vaan se haluaisi soveltaa kysymyksessä toissijaisuusperiaatetta eli jäsenvaltiot voisivat hoitaa asian kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti.
Miksi sunnuntain puolustus on järkevää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa?
Tulevaisuus näyttää tullaanko sunnuntailevon suhteen tekemään Eurooppa-tason tai kansallisen tason poliittisia päätöksiä. Mielestäni meidän tulisi palata tässä kysymyksessä pyhään yksinkertaisuuteen, sunnuntain pyhittämiseen lepopäivänä. Tämä olisi myös kansanterveydellisesti järkevä ratkaisu, sillä tutkimukset osoittavat sunnuntaityön negatiiviset vaikutukset terveyteen ja turvallisuuteen. Säännöllinen viikonloppulepo tukee perheiden hyvinvointia mahdollistamalla yhteisen vapaa-ajan. Samoin sunnuntailepo tukee yhteisöllisyyttä, koska se ylläpitää kollektiivista rytmiä yhteiskunnassa. Näenkin, että sunnuntain puolustaminen olisi varsin järkevää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa tälle ajalle.
Juha Hirvonen, valtiotieteiden kandidaatti
Työharjoittelija, KDY / Kirkkohallitus
Ajankohtaisesta sunnuntaipuolustuksesta voit lukea lisää Euroopan sunnuntaiallianssin sivustolta: www.europeansundayalliance.eu
VINKKEJÄ SUNNUNTAIN PUOLUSTUKSEEN!
Tilaa: "Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai", Toim. M. Laiho & P. Ranta, Kirjapaja 2011
Joustaville työajoille on asetettava selkeät rajat
Euroopan laajuinen keskustelu nivoutuu työelämän rakennemuutokseen: työskentelymallit monimuotoistuvat ja elämänrytmit eriytyvät. Tällä muutoksella, kuten muutoksella yleensäkin, on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Myönteistä on työntekijöiden mahdollisuus joustavampiin työaikoihin ja työskentelymuotoihin. Toisaalta joustavuudella voi olla kielteinen vaikutus yksityis- ja perhe-elämään silloin, kun joustavuudelle ei aseteta rajoja. Tästä työaikalainsäädännössä on pohjimmiltaan kysymys: Euroopan unionin työaikadirektiivin tavoite onkin määritellä turvallisuutta ja terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Ei ole reilua, että toisilta työ puuttuu ja toisille työaika on 24/7.
Haasteena työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen
Euroopan komission tiedonannon mukaan 53 % eurooppalaisista tekee viikonlopputyötä vähintään kerran kuukaudessa. Lisäksi 10 % työskentelee iltaisin tai öisin vähintään kolme kertaa kuukaudessa. Päivähoito ja koulut kuitenkin rytmittyvät edelleen arkeen ja päivään. Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen onkin eurooppalaisten tutkimusten mukaan suuri ongelma noin viidennekselle työntekijöistä, suomalaisten tutkimusten mukaan vielä useammalle. Vai mitä mieltä olet seuraavasta?
- Noin kolmannes vanhemmista kokee, että heillä ei ole riittävästi aikaa lapsilleen. Yli neljännes lapsista kokee, että he eivät ole saaneet riittävästi tukea vanhemmiltaan.
- Tilanne näkyy ruokapöydässä: suomalaisperheet syövät vähiten yhdessä verrattuna mihinkään muuhun OECD-maahan. Itse asiassa puolet yläkoululaisista ilmoittaa, että he eivät syö yhdessä ollenkaan vanhempiensa kanssa.
- Vajaa puolet vanhemmista ei tiedä, missä nuori viettää viikonloppuillat.
- Perheenjäsenten kohtaamattomuuden hinta on niin lasten, nuorten kuin vanhempien hyvinvoinnille.
Minkälaisessa yhteiskunnassamme haluamme elää?
Euroopan palkansaajien keskusjärjestön (ETUC) mukaan viikonloppu-, liukuma- ja yötyö ovat epäsosiaalista työaikaa. Sen lausunnon mukaan sekä miesten että naisten stressi nousee, kun molemmat puolisot ovat töissä eikä riittävää tukea lastenhoitoon ja työolosuhteisiin ole saatavilla. Järjestön mukaan tämä merkitsee uuden kunnioituksen tarvetta viikonloppua ja sunnuntaita kohtaan. Yhteisellä vapaa-ajalla, sunnuntailevolla, pyhällä, on vahva yhteisöllinen ulottuvuus. Kysymys on lopulta siitä, minkälaisessa yhteiskunnassamme me haluamme elää?
Sunnuntain puolustus lepopäivänä on synnyttänyt laajan liikkeen (European Sunday Alliance), jossa Euroopan kirkot yhdessä koettavat vaikuttaa poliittisiin päättäjiin. Liikkeen mukaan Eurooppa tarvitsee sosiaalista mallia, joka ei perustu ainoastaan tuottamiseen ja kuluttamiseen vaan yhteiseen vapaa-aikaan ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Sunnuntain puolustaminen on myös sosiaalisen koheesion ja yhteisöllisyyden puolustamista. Kuten perheellä myös yhteiskunnalla tulisi olla kollektiivinen elämänrytmi, koska ihmiset ovat sulautuneet sosiaalisiin rakenteisiin.
Euroopan komission näkemys on ollut sunnuntaikysymyksen suhteen hieman kaksijakoinen. Yhtäältä komissio myöntää sunnuntailevon uskonnollisen, sosiaalisen ja kasvatuksellisen luonteen. Toisaalta se käsittelee sunnuntaikysymystä eriytyneiden elämänmallien, uskonto- ja kulttuurieroavaisuuksien näkökulmasta. Tämän vuoksi komissio ei näe sunnuntailevon soveltuvan EU-tason lainsäädäntöön vaan se haluaisi soveltaa kysymyksessä toissijaisuusperiaatetta eli jäsenvaltiot voisivat hoitaa asian kansallisesti, alueellisesti tai paikallisesti.
Miksi sunnuntain puolustus on järkevää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa?
Tulevaisuus näyttää tullaanko sunnuntailevon suhteen tekemään Eurooppa-tason tai kansallisen tason poliittisia päätöksiä. Mielestäni meidän tulisi palata tässä kysymyksessä pyhään yksinkertaisuuteen, sunnuntain pyhittämiseen lepopäivänä. Tämä olisi myös kansanterveydellisesti järkevä ratkaisu, sillä tutkimukset osoittavat sunnuntaityön negatiiviset vaikutukset terveyteen ja turvallisuuteen. Säännöllinen viikonloppulepo tukee perheiden hyvinvointia mahdollistamalla yhteisen vapaa-ajan. Samoin sunnuntailepo tukee yhteisöllisyyttä, koska se ylläpitää kollektiivista rytmiä yhteiskunnassa. Näenkin, että sunnuntain puolustaminen olisi varsin järkevää perhe- ja yhteiskuntapolitiikkaa tälle ajalle.
Juha Hirvonen, valtiotieteiden kandidaatti
Työharjoittelija, KDY / Kirkkohallitus
Ajankohtaisesta sunnuntaipuolustuksesta voit lukea lisää Euroopan sunnuntaiallianssin sivustolta: www.europeansundayalliance.eu
VINKKEJÄ SUNNUNTAIN PUOLUSTUKSEEN!
Tilaa: "Onneksi on pyhä! Noin 52 tapaa viettää sunnuntai", Toim. M. Laiho & P. Ranta, Kirjapaja 2011
torstai 8. joulukuuta 2011
Nyt sitä saa! Nyt sitä saa!
Ihan kohta riisipuuroa - ja jo tänään uunituoretta kirjaa:
ONNEKSI ON PYHÄ! NOIN 52 TAPAA VIETTÄÄ SUNNUNTAI
Toim. Marjukka Laiho & Paavo Ranta, Kirjapaja 2011
Nimensä mukaisesti kyseessä on kadonneen sunnuntain metsästys. Näistä pyhäpäivän viettovinkeistä ei löydy shoppailua tai töiden tekemistä. Tämä kirja on vastaisku 24/7-yhteiskunnalle. Vinkit sopivat myös joulurauhan etsijälle. Olennaista on antaa oma aikansa arjelle ja pyhälle. Pysähtymällä, rauhoittumalla, katsomalla lähemmäs avautuu tuttu ja turvallinen uutena ja kiehtovana; vähemmän onkin enemmän.
Kirjan on kustantanut Kirjapaja, yhteistyössä Pyhä-painopisteen ja Kirkkohallituksen kanssa. Kirjoittajat tulevat erilaisista kirkollisista taustoista (Laiho Marjukka; Ranta Paavo; Tukeva Pekka; Sipiläinen Ilkka; Haapiainen Timo-Matti; Kanerva Marjaana). Lisätietoja kirjasta löydät mm. alla olevasta Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotteesta.
Tilaukset: Kotimaakauppa: Tilaa Onneksi on pyhä!
Iloista odotuksenaikaa ja levollisia adventtisunnuntaita toivottaa,
Pyhä Sihteeri
P.S. Valitettavasti sitä taas ei enää saa: - eli adventin- ja joulunajan rukouskorttia. Kortin menekki yllätti positiivisesti ja pari viikkoa hurahtikin lisäpainoksen lisäpainosta tuottaessa. Nyt on 60 000 suomenkielistä korttia ja 3 000 ruotsinkielistä lähtenyt maailmalle, Utsjoelta Etelä-Ranskaan. Lämmin kiitos kaikille kortin tilanneille! Toivottavasti rukoukset tuovat lämpöä saajien joulunaikaan - aina loppiaiseen asti.
**********************************************************************
Onneksi on pyhä! antaa vinkkejä sunnuntain viettoon
Viikkoon tarvitaan päivä, jolloin levätään, ladataan akkuja, vietetään pyhää. Onneksi on pyhä! –kirja kannustaa erottamaan arjen ja sunnuntain toisistaan.
Ihmisen hyvinvoinnille levon ja työn vuorottelu on välttämätöntä. Perhe ja muut läheiset tarvitsevat aikaa ja aitoa läsnäoloa. Kirjan noin 52 erilaista tapaa viettää sunnuntai on valittu siten, että ne antavat aikaa itselle, toiselle ihmiselle, koko luomakunnalle ja Jumalalle. Siten ne toimivat vastapainona arjen kiireelle.
Sunnuntai on mahdollisuus
”Ihminen ei ole kone, joka voi käydä tauotta vuorokaudesta toiseen ja viikosta viikkoon ilman pysähtymistä. Ihminen tarvitsee lepoa, ajan rytmiä, vuorottelua arjen ja pyhän välillä. Pyhä suojelee elämää", Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa.
Häkkinen korostaa, että sunnuntai on mahdollisuus, ei pakko. Pyhäpäivä muistuttaa elämän pyhyydestä. "Siksi meillä ei ole varaa kadottaa sunnuntaita. Sillä ilman pyhää on vain arkea. Sitä ei kukaan jaksa”.
Joulukuussa ilmestyvä kirja julkaistaan yhteistyössä Kirkkohallituksen kanssa. Se liittyy koko kirkon yhteiseen vuosien 2010–2012 painopisteeseen Pyhä. Painopisteellä halutaan kannustaa ihmisiä etsimään ja lähestymään pyhää. Näin vahvistetaan kristillistä uskoa ja elämäntapaa sekä edistetään koko luomakunnan hyvinvointia.
Aiemmin Pyhä-painopisteeseen liittyen on julkaistu Hilkka Olkinuoran ja Jaakko Heinimäen kirjoittama Puhetta Pyhästä -kirja.
- Kirkon tiedotuskeskus
torstai 17. marraskuuta 2011
Tilaa ilmaiseksi adventin-/joulunajan rukouskortteja!
Pyhä-painopisteestä on tuotettu adventin ja joulunajalle ilmaiseksi jaettavia rukouskortteja suomeksi ja ruotsiksi. Kortteja voi tilata jaettavaksi seurakunnalle, yhteistyökumppanille, työyhteisölle tai omaan käyttöön.
Kortissa on lyhyet rukoukset kullekin adventtisunnuntaille, toisella puolella tapaninpäivästä loppiaiseen. Kortteja voi käyttää pieninä lahjoina, kirjanmerkkeinä tai vaikkapa saarnan tai hartaushetken pohjana.
Tilaukset: julkaisumyynti@evl.fi). Mahdolliset postikulut veloitetaan tilausmäärän mukaan. Korttien painosmäärä on 30 000 kpl.
Och samma finns på svenska!
Hyvää joulunodotusta!
t. Pyhä Sihteeri
P.S. Muista myös joulunpunainen lahjavinkki, jossa riittää pohdittavaa tekstiä koko vuodelle: Puhetta pyhästä (J. Heinimäki & H. Olkinuora, 2010), hinta 12 euroa + postikulut, tilaukset: julkaisumyynti@evl.fi.
Kortissa on lyhyet rukoukset kullekin adventtisunnuntaille, toisella puolella tapaninpäivästä loppiaiseen. Kortteja voi käyttää pieninä lahjoina, kirjanmerkkeinä tai vaikkapa saarnan tai hartaushetken pohjana.
Tilaukset: julkaisumyynti@evl.fi). Mahdolliset postikulut veloitetaan tilausmäärän mukaan. Korttien painosmäärä on 30 000 kpl.
Och samma finns på svenska!
Hyvää joulunodotusta!
t. Pyhä Sihteeri
P.S. Muista myös joulunpunainen lahjavinkki, jossa riittää pohdittavaa tekstiä koko vuodelle: Puhetta pyhästä (J. Heinimäki & H. Olkinuora, 2010), hinta 12 euroa + postikulut, tilaukset: julkaisumyynti@evl.fi.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Miltä pyhä näyttää?
Pyhä. Pyhä pyhä pyhä.
Pyhän visualisointi on vähän samankaltainen ongelma kuin maailmankaikkeuden selittäminen kuvallisesti: "Selitä maailmankaikkeus. Piirrä siitä kuva." "Selitä pyhä. Piirrä siitä kuva." Mistä lähteä eteenpäin kun pyhä voi olla niin paljon ja niin erilaista?
Jollekin pyhä voi tarkoittaa hyvin voimakasta uskonnollista kokemusta. Rukousta. Yhteyttä. Toiselle pyhä voi olla jotain kaunista arjen keskellä - hiljainen teehetki puiston penkillä. Mutta kun ateistikin voi kokea pyhää. Mitä se silloin on? Se voi olla vaikka tajuttoman hyvä suklaakeksi. Ongelmallisinta on, että kukaan ei voi sanoa, että toisen kokema pyhä on juuri se oikea, tai että toisen kokema on väärä. Ei ole oikeaa eikä väärää. On vain erilaista pyhää.
Kun pyhää visualisoidaan Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, rajataan tietty maailma, jonka sisällä liikutaan - onneksi. Se auttaa visualisoinnissa. Puhutaan kirkollisesta pyhästä. Puhutaan kirkon jäsenille. On tietyt säännöt, tietyt perinteet, tietyt sakramentit joiden voidaan olettaa olevan yleisesti tiedossa. Näitä hyödyntämällä päästään sellaisten visuaalisten koodien äärelle, joilla pyhää voidaan avata ja kuvata, mutta jotka jättävät silti tilaa jokaisen omalle tulkinnalle ja omalle kokemukselle.
Niinpä syntyi kuva pyhästä.
Oikeasti se ei ollut ihan noin yksinkertaista. Voi kuin olisi ollutkin. Versioita tuli aika monta. Lähtökohta ja lopputulos ovat kuin kaksi eri marjaa. Kaikkein vaikeinta oli kuvata pyhää siten, että ei oikeastaan sano yhtään mitään (siis ei anna mitään tiettyä, yksityiskohtaista viestiä siitä mitä pyhä on tai mitä sen pitäisi olla), mutta antaa silti selvät sävelet siihen, että pyhästä puhutaan. Myös kuvakieltä haettiin monen eri mutkan kautta. Esittävää vai ei-esittävää? Yksinkertaista ja selkeää vai koristeellista? Entä värit. Ei liian kirkollista, tummat violetit ja vihreät eivät toimi ja luovat vähän synkkää kuvaa. Mutta ei liian pirteääkään. Lämmintä.
Mihin sitten päädyttiin?
Graafisena suunnittelijana selitän asian näin:
Kuva pyhästä on ensisijaisesti kuva elämästä, joka alkaa ja päättyy kirkollisten sakramenttien ja toimitusten kiertokulkuun. Kun ihminen syntyy, hän saa kasteen. Tätä kuvataan kastemaljalla, jossa on vesipisara. Ihminen elää ja toimii yhteisössä, jossa hänellä on rakkaita ympärillään. Tätä kuvataan kolmen eri perhemallin kautta - pariskunta käsi kädessä puun alla, kolmihenkinen perhe kävelyllä, ja senioripariskunta penkillä puun alla. He elävät kristillistä elämää, johon liittyy kokemus luomakunnasta tasapainoisena, kauniina paikkana. Tätä kuvataan kaupunkinäkymällä, johon kuuluu olennaisena osana luonto; puut ja vesi. Kun ihminen kuolee, hänet siunataan matkaan. Tätä kuvataan laivalla, joka purjehtii pois kuvasta. Kaiken keskellä on kirkko, lämmin "koti" jonne voi aina astua. Ja kaiken aikaa tätä kiertokulkua suojelee ja varjelee pyhä hahmo, jonka lämpö ja valo antaa ihmisille elämän. Alareunasta kuva on rajattu pyöreäksi, kuin maljaksi - elämän maljaksi, ehtoollismaljaksi. Kuvasta voi löytää myös lisää yksittäisiä symboleita ja merkityksiä - kalat; matka, mutta myös suora viittaus Jeesukseen. Risti kirkon päällä. Kaksitoista valaisevaa ikkunaa; opetuslapset. Rappuset; ylösnouseminen.
Kuva pyhästä on juuri sitä - kuva pyhästä. Se ei ole logo, ei tunnus, ei mikään hieno viestinnällinen sana. Se on kuva.
Kuva pyrittiin suunnittelemaan siten, että se olisi selvästi kirkollinen. Että se kertoisi, että tässä puhutaan kirkollisesta pyhästä. Silti jätettiin erittäin paljon "löysää", tulkinnanvaraa. Pyhää ei haluttu antaa; ei haluttu sanoa, että näin sinun tulee tuntea tai kokea. Haluttiin antaa kuva, johon jokainen pystyisi menemään sisään ja josta jokainen voisi löytää oman pyhänsä.
Ihmiset kysyvät, mitä kuva tarkoittaa. Mitä siihen on kätketty. Osaan selittää sen vain kuten yllä tein - avaamalla symboliikan, perustelemalla eri kuvituselementit ja syyt niiden käyttöön. Tärkeintä minusta on havahtua siihen, että kysymys on herännyt. Se tarkoittaa sitä, että kuvaa on katsottu. Siis todella katsottu, pysähdytty katsomaan. Tehty ehkä omia tulkintoja, mietitty ovatko ne oikeita. Tai mitä pitäisi tulkita, jotta menisi oikein.
Voin sanoa, että kaikki menee oikein. Tuli kuvasta millainen ajatus tahansa, se on varmasti oikea. Sehän on kuvan herättämä ajatus, ja syntynyt juuri teissä. Sekin on oikeastaan aika pyhää.
Satu Kontinen
graafinen suunnittelija, kuvittaja
Pyhä-painopisteen visuaalisen ilmeen suunnittelija
satu@satukala.com
facebook.com/satukala
satukala graphic design
Lisää visuaalisia virikkeitä osoitteessa evl.fi/katselepyhaa.
Pyhän visualisointi on vähän samankaltainen ongelma kuin maailmankaikkeuden selittäminen kuvallisesti: "Selitä maailmankaikkeus. Piirrä siitä kuva." "Selitä pyhä. Piirrä siitä kuva." Mistä lähteä eteenpäin kun pyhä voi olla niin paljon ja niin erilaista?
Jollekin pyhä voi tarkoittaa hyvin voimakasta uskonnollista kokemusta. Rukousta. Yhteyttä. Toiselle pyhä voi olla jotain kaunista arjen keskellä - hiljainen teehetki puiston penkillä. Mutta kun ateistikin voi kokea pyhää. Mitä se silloin on? Se voi olla vaikka tajuttoman hyvä suklaakeksi. Ongelmallisinta on, että kukaan ei voi sanoa, että toisen kokema pyhä on juuri se oikea, tai että toisen kokema on väärä. Ei ole oikeaa eikä väärää. On vain erilaista pyhää.
Kun pyhää visualisoidaan Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, rajataan tietty maailma, jonka sisällä liikutaan - onneksi. Se auttaa visualisoinnissa. Puhutaan kirkollisesta pyhästä. Puhutaan kirkon jäsenille. On tietyt säännöt, tietyt perinteet, tietyt sakramentit joiden voidaan olettaa olevan yleisesti tiedossa. Näitä hyödyntämällä päästään sellaisten visuaalisten koodien äärelle, joilla pyhää voidaan avata ja kuvata, mutta jotka jättävät silti tilaa jokaisen omalle tulkinnalle ja omalle kokemukselle.
Niinpä syntyi kuva pyhästä.
Oikeasti se ei ollut ihan noin yksinkertaista. Voi kuin olisi ollutkin. Versioita tuli aika monta. Lähtökohta ja lopputulos ovat kuin kaksi eri marjaa. Kaikkein vaikeinta oli kuvata pyhää siten, että ei oikeastaan sano yhtään mitään (siis ei anna mitään tiettyä, yksityiskohtaista viestiä siitä mitä pyhä on tai mitä sen pitäisi olla), mutta antaa silti selvät sävelet siihen, että pyhästä puhutaan. Myös kuvakieltä haettiin monen eri mutkan kautta. Esittävää vai ei-esittävää? Yksinkertaista ja selkeää vai koristeellista? Entä värit. Ei liian kirkollista, tummat violetit ja vihreät eivät toimi ja luovat vähän synkkää kuvaa. Mutta ei liian pirteääkään. Lämmintä.
Mihin sitten päädyttiin?
Graafisena suunnittelijana selitän asian näin:
Kuva pyhästä on ensisijaisesti kuva elämästä, joka alkaa ja päättyy kirkollisten sakramenttien ja toimitusten kiertokulkuun. Kun ihminen syntyy, hän saa kasteen. Tätä kuvataan kastemaljalla, jossa on vesipisara. Ihminen elää ja toimii yhteisössä, jossa hänellä on rakkaita ympärillään. Tätä kuvataan kolmen eri perhemallin kautta - pariskunta käsi kädessä puun alla, kolmihenkinen perhe kävelyllä, ja senioripariskunta penkillä puun alla. He elävät kristillistä elämää, johon liittyy kokemus luomakunnasta tasapainoisena, kauniina paikkana. Tätä kuvataan kaupunkinäkymällä, johon kuuluu olennaisena osana luonto; puut ja vesi. Kun ihminen kuolee, hänet siunataan matkaan. Tätä kuvataan laivalla, joka purjehtii pois kuvasta. Kaiken keskellä on kirkko, lämmin "koti" jonne voi aina astua. Ja kaiken aikaa tätä kiertokulkua suojelee ja varjelee pyhä hahmo, jonka lämpö ja valo antaa ihmisille elämän. Alareunasta kuva on rajattu pyöreäksi, kuin maljaksi - elämän maljaksi, ehtoollismaljaksi. Kuvasta voi löytää myös lisää yksittäisiä symboleita ja merkityksiä - kalat; matka, mutta myös suora viittaus Jeesukseen. Risti kirkon päällä. Kaksitoista valaisevaa ikkunaa; opetuslapset. Rappuset; ylösnouseminen.
Kuva pyhästä on juuri sitä - kuva pyhästä. Se ei ole logo, ei tunnus, ei mikään hieno viestinnällinen sana. Se on kuva.
Kuva pyrittiin suunnittelemaan siten, että se olisi selvästi kirkollinen. Että se kertoisi, että tässä puhutaan kirkollisesta pyhästä. Silti jätettiin erittäin paljon "löysää", tulkinnanvaraa. Pyhää ei haluttu antaa; ei haluttu sanoa, että näin sinun tulee tuntea tai kokea. Haluttiin antaa kuva, johon jokainen pystyisi menemään sisään ja josta jokainen voisi löytää oman pyhänsä.
Ihmiset kysyvät, mitä kuva tarkoittaa. Mitä siihen on kätketty. Osaan selittää sen vain kuten yllä tein - avaamalla symboliikan, perustelemalla eri kuvituselementit ja syyt niiden käyttöön. Tärkeintä minusta on havahtua siihen, että kysymys on herännyt. Se tarkoittaa sitä, että kuvaa on katsottu. Siis todella katsottu, pysähdytty katsomaan. Tehty ehkä omia tulkintoja, mietitty ovatko ne oikeita. Tai mitä pitäisi tulkita, jotta menisi oikein.
Voin sanoa, että kaikki menee oikein. Tuli kuvasta millainen ajatus tahansa, se on varmasti oikea. Sehän on kuvan herättämä ajatus, ja syntynyt juuri teissä. Sekin on oikeastaan aika pyhää.
Satu Kontinen
graafinen suunnittelija, kuvittaja
Pyhä-painopisteen visuaalisen ilmeen suunnittelija
satu@satukala.com
facebook.com/satukala
satukala graphic design
Lisää visuaalisia virikkeitä osoitteessa evl.fi/katselepyhaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)