maanantai 25. huhtikuuta 2011

Uusi aika, uusi toivo!

Kirkollisessa kalenterissa on kellot käännetty uuteen aikaan. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siirryimme paaston niukkuudesta pääsiäisajan rikkauteen. Armoa, iloa, anteeksiantoa sekä elämänvoiman ihmeellisyyttä riittää taas ammennettavaksi ainakin helluntaihin asti, ja toivottavasti koko tulevaksi vuodeksi; onhan kristityn elämä pohjimmiltaan ikuista pääsiäisen iloa. Se on täytetty, nyt ja ikuisesti – joten elämä kan(nat)taa sittenkin, nyt ja ikuisesti. Tässä jos missä on syytä pulppuavaan iloon!

Samanlaista, syvälle sydämeen ulottuvaa pääsiäisen iloa toivon paitsi oman elämänsä sankarille myös elämässään syrjitylle tai syrjäänjääneelle, itsensä tai muiden väheksymälle sekä yhteiskunnan, lähimmäisen tai omantunnon murjomalle. Eli meille jokaiselle ajasta, paikasta ja fiiliksestä riippumatta. Pääsiäisen ilo on jotakin, jota meidän ihmisten on mahdollista jakaa pelkästään ihmisyytemme perusteella. Jos haluamme. Se on nimittäin pelottavaa ja suurta luottamusta vaativa valinta, että uskoo, toivoo ja rakastaa – myös paastonajan ja pitkäperjantain koettelemusten jälkeen.

Vaikka järkiperustaiset syyt puuttuisivat, niin oikeus uskoon, toivoon ja rakkauteen kuuluu jokaiselle (ks. myös SLS tai Pöntinen & Helminen, toim., 2005). Kaikki saavat olla pyhän yhteydessä, jos haluavat. Tästähän on kyse myös Pyhä-painopisteen nykyisessä toimintavuodessa – ja toki siinä seuraavassakin. Haaste on edelleen iso, mutta aina sitä voi yrittää eikä yrittänyttä laiteta – siis halvalla, koska onhan sitä edes yrittänyt. Idealistin arkea? Toki, ja perusteltua sellaista; mikä suuri etuoikeus kirkon työssä!

Pyhän yhdenvertaisuuden ja solidaarisuuden asialla olemme jälleen huomenna 26.4. Helsingin Tuomiokirkon portailla. Kuka kuuntelee köyhää –verkoston, Pyhä-painopisteen ja Helsingin seurakuntayhtymän pääsiäistempauksen osa II ottaa tuulta siipiensä alle klo 15-17. Tällöin luetaan vapaaehtoisvoimin rukouksia, joiden aiheena on köyhän toivo ja kiitos. Vaikka tilanne näyttäisi mahdottomalta ja umpikujaan ajautuneelta, niin se pyörii sittenkin – elämä on pieniä ihmeitä täynnä, ne vain odottavat kulman takana vielä näkymättömissä.

Haudan synkät muistot saattavat vielä kalvaa eikä Pyhä Henkikään kaikessa täyteydessään ole ehtinyt Suomen kesään, mutta toivoa voi aina. Tervetuloa siis mukaan juhlistamaan uutta aikaa ja vahvistamaan elämän ihmeellisyyttä! Voit edelleen ennakkoilmoittautua allekirjoittaneelle (marjukka.laiho(at)evl.fi tai 09-1802 342) tai tupsahtaa isojen portaiden ylätasanteelle klo 14.45 tai joskus sen jälkeen.

Vakaata, vankkaa ja sitkeää pääsiäisen iloa itse kullekin koko tulevalle vuodelle! Kuullaan – tai siis kirjoitellaan – taas parin viikon päästä. Silloin pääsiäisilo on syventynyt paitsi kirkkovuodessa myös täällä blogissa; olemme tuolloin äitienpäivän jälkitunnelmissa ja Pyhän Kesän alkumetreillä. Ensi viikolla jossain ihan muualla; missä, se selvinnee viikon kuluttua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti