maanantai 30. toukokuuta 2011

Reittikartta mielen matkalle

Kristillinen mietiskely on joko kohteellista tai kohteetonta. Mieli seuraa sitä, mitä se pystyy tavoittamaan. Koska mielellä on rajansa, se voi myös ihmetellä tavoittamatonta. Jonkin verran pitää rauhoittua, jotta voisi ihmetellä sitä, mitä ei voi ajatella. Usein ajatuksellisen, sanallisen tai kuvallisen kohteen mietiskely johtaa hetkeksi myös sanattoman eli kohteettoman mietiskelyn tilaan; tilaan jossa vain ollaan. Kristilliseksi mietiskelyn tekee se, että mietiskelijä tietää olevansa Jumalan edessä.

Kristitty mietiskelijä kohtaa aina myös salaista itseään. On jännittävää jäädä seuraamaan oman itsensä esiinmarssia; mitä kaikkea löytyykään. Joskus se, mitä löytyy, on toki tunkkaistakin. Mielenliikkeiden seuraaminen on silti hyödyllistä. Liikkeet kertovat siitä, mitä sinussa juuri nyt tapahtuu. Kirjatessasi havaintojasi voit huomata yleisiä suuntia, joihin mielelläsi on tapana etsiytyä.

Tunnista omat mielenliikkeesi ja anna ne Jumalalle rukouksessa. Rukous on myös sitä, että vain jäädään Jumalan läsnäoloon. Se on aina keskustelua, jossa keskustelevat persoonat ovat sekä erillään toisistaan, eri tiloissa, että hakeutuvat yhteyteen, samaan tilaan. Mietiskely tutustuttaa sinut ainakin dialogin toiseen osapuoleen: siihen, mitä sinä olet. Jumalaa ei mietiskelyllä tavoita. Voit kuitenkin löytää paikan, jossa häntä voi kuulla. Hän on aina läsnä.

Tee-se-itse

Voit käyttää tekstiä tai kuvaa, vaikkapa Puhetta pyhästä –kirjaa tai -korttia mietiskelykohteena. Voit tehdä näin.

1. Etsi ja valitse itsellesi paikka, jossa voit olla vähintään kaksikymmentä minuuttia rauhassa, sulje kännykkä ja valmistaudu mahdolliseen seikkailuun. Muista, että voi käydä myös niin, että ei tule tapahtumaan yhtään mitään. Paikka voi olla vaikka saunan kuisti, riippukeinu, metsän polku, oma tuoli. Joillakin on kotonaan oma rukousjakkara, -matto tai -nurkka.

2. Kiinnitä hetki huomiota asentoosi. Valitse sellainen, johon et nukahda. Nukkuminen on mukavaa, mutta nyt mietiskellään. Hae asento, joka mahdollistaa sekä levollisuuden että valppauden.

3. Hengitä sisään ja ulos. Kokoa mieltäsi niin paljon kuin se on mahdollista. Jos tulet tietoiseksi jostakin muusta kuin mietiskelyhetken tarpeesta, tunnista se ja pane ajatus tietoisesti syr-jään – sen aika tulee myöhemmin.

4. Tunnista aistimuksesi; alusta, jolla istut; ilma ihollasi; hengityksen kulku sieraimissasi; autojen kaukainen kumu; linnun laulu; lasten äänet kauempaa; kirjan paino kämmenelläsi.

5. Lue valitsemasi teksti muutamaan kertaan tai katsele luontoa tai kuvaa – keskittymisen kohteita maailma on täynnä.

6. Valitse lukemastasi tai havaitsemastasi yksi ajatus. Jää sen kanssa kahden. Asu siinä. Mitä sinulle selviää? Toki sekin voi selvitä, että nyt ei selviä mikään.

7. Merkitse mietiskelyhetkesi loppurukouksella, ristinmerkillä, kumarruksella tai jollakin muulla sinulle luontaisella tavalla.

8. Siinä se.

Levollista kesää toivottaa,

Pekka Y. Hiltunen, Uskontokasvatussihteeri, KLK

Lisävinkkejä mietiskelyyn ja Puhetta pyhästä -materiaalin tilaukset:
evl.fi/katselepyhaa

tiistai 24. toukokuuta 2011

Valkovuokkoja, arpaonnea ja toiviolauluja - auf Deutsch

Kevät on ihanaa aikaa. Luonto virkoaa ja ihmiset kuoriutuvat ulos talviuniluolistaan. Elämä pursuaa kodeista kaduille ja työhuoneista terasseille. Kevät on myös aikaa, jolloin työelämä kohtaa haasteen sovittaa yhteen leppoisia kevätretkiä ja tulevan vuoden suunnitteluhaasteet. Onko tämä sattumien summaa vai suurta suunnittelua? Ehkäpä vastakkaisilta tuntuvat ajankäyttöhaasteet voivat parhaimmillaan tukea toisiaan: kevätretkellä pölyinen pää pääsee tuulettumaan, mikä voi näkyä raikkaina avauksina uusissa suunnitelmissa.

Pyhän kevätretkikiertue alkoi pari viikkoa sitten oman työyhteisön meripäivällä. Lähes 80 kalpeaa toimistorottaa risteili aurinkoisessa säässä kauniiseen Kaunissaareen - palatakseen muutamaa tuntia myöhemmin rusketukseksi muuttuva puna poskillaan ja rinnuksellaan. Merituuli virvoitti ajatuksia vähintään yhtä paljon kuin tuttujen ja tuntemattomien työystävien seura. Sanokoot mitä sanovat, mutta lounas- ja kahvipöydässä syntyvät ne parhaat ideat! Tuonkin retken antimista riittänee ammennettavaa vielä vuosiksi; sen verran syväluotaavaa keskustelua kirkon tulevaisuudesta ehdimme käydä valkovuokkoniityn laidalla ja tuulesta kyynelehtiviä silmiä pyyhkien.


Perhematkan kaltainen kevätretki oli mitä parasta lämmittelyä heti perässä seuranneelle kansalliselle suurfestarille eli Lahden kirkkopäiville. Valitettavasti Pyhä Sihteeri ehti lähinnä päivystää peräpöydän äärellä, mutta onneksi sinne löysi tiensä moni kirkko- ja torikansasta (käytävätreffaamisia unohtamatta). Sopuisassa synergiassa Kirkkohallituksen ulkoasiainosaston kanssa viestimme pyhän kohtaamisesta niin lähellä kuin kaukana.

Pyhän pöydännurkalla halukkaat saivat kertoa omia näkemyksiään pyhästä - aiemmin blogissakin esitellyn painoläiskän kirvoittamina. Vastauksia tuli varsin monipuolisesti ja niitä on nyt tallennettu Pyhän nettisivuille (evl.fi/katselepyhaa), aiemmista tiedoista poiketen ilman vastaajien nimeä ja puhelinnumeroa. ;) Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin arvovaltaisen virallisessa valvonnassa eli Pyhän ohjausryhmän läsnä ollessa luvatut viisi kappaletta Jaakko Heinimäen & Hilkka Olkinuoran kirjoja Puhetta pyhästä (Kirkkohallitus, 2010). Onnettarena toimi harjoittelijamme Nora ja tulokset julkisti pj-Kalle. Ilme oli kaikilla muikea, kun jaoimme arpaonnea seuraaville voittajille: Taina Huopalainen, Anne Matilainen, Aarno Peltola, Elina Vaittinen, Sari Vääräniemi. Voittajiin on otettu yhteyttä ja kirjat on toimitettu uusille omistajille. Yksi kirja meni tällä kertaa naapuripöydän päivystäjälle, mutta korruption vähäisyydestä kertonee mm. kansliapäällikön vastauksen päätyminen samaan pinoon kaikkien muiden kanssa. Kiitos hänelle ja kaikille muillekin oivaltavista sanailuistanne! (Kuva: Harri Palo)


Seuraavat kevätkirmausten ja uuden aihioinnin etapit koittavat tiiviissä symbioosipaketissa ensi viikolla. Silloin on luvassa kaksipäi(väi)nen aivoriihivetäytyminen keskelle vehmasta Espoota aiheena muun muassa "Keijo (KJY) and the Kids (KDS)” eli uuden organisaation haasteet ja mahdollisuudet, sekä ”Kirkon immateriaaliajan innovaatiot” eli kuinka teen olennaisen vähemmällä rahalla. Kaikki tärkeitä ja mitä ajankohtaisimpia aiheita kirkon arkityössä. Illalla on varmasti syytä keventää tunnelmaa hetkeksi ja sen tueksi sopii paitsi lohimakkara (rasvaa vain 12,37 %) myös uusi Toiviolaulukirja, joka tulee sisältämään - tietysti - vähintään taistolais-, maakunta- ja teflonpoplauluja. Tässä symbioosissa hiljaisen hartauden aika on heti kotatanssien ja Nuotiotunnelman jälkeen. (Ks. esim. YouTube.)

Toiviolaulut korvissa raikuen valmistaudun myös hylkäämään kotimaan kamaran hetkeksi - mutta vain palatakseni tuhansia ideoita rikkaampana. Niin monta (ja varmasti enemmänkin) mahtuu Saksan Kirkkopäivien 600-sivuisen ohjelman sivuille. Ennakkosuosikkini ehdin silti löytää: TanGOttesdienst eli tangojumis lauantai-iltana - ja päälle Milongan opetusta! Suurenmoisella uteliaisuudella, nöyryydellä ja kiitollisella mielellä suuntaan askeleeni kohti Dresdenin hulinaa. Lupaan ottaa mukaan tyhjän rinkan. Sinne pitää nimittäin mahtua hurjan paljon tuomisia, kuten virikkeitä ja villejä visioita, kotiin palatessa.

Sillä aikaa, nauttikaahan orastavasta kesästä - ja sen myötä pyhän piirtymisestä kaikessa kauneudessaan verkkokalvoillemme. Pyhiä kuvia on muuten tulossa sekä Pyhä-sivuille että blogistaniin ensi viikolla. Voikaa hyvin ja kerätkää paljon voikukkia, auf Wiedersehen! (Toim. huom. Voikukkavoi voi sutata vaatteet; varovaisuutta tai tahran poisottajaa eli ta-bortia suositellaan. Seppeleen teko omalla vastuulla.)

tiistai 17. toukokuuta 2011

Pyhä-seuranta: Väliaikatietoja

Kohta on kuukausi työharjoittelua Pyhä-painopisteessä takana, mutta onneksi vielä toinen edessä. Tekemistä nimittäin riittää. Pääasiallinen tehtäväni on suorittaa Pyhä-painopisteen seuranta, joka koostuu sähköisestä kyselystä ja puhelinhaastatteluista. Seurannan tavoitteena on selvittää, kuinka tieto Pyhä-painopisteestä on saavuttanut seurakunnat ja onko painopiste vaikuttanut seurakuntien toimintaan. Seurannasta kirjoitetaan kattava raportti, mutta tässä hieman kuulumisia matkan varrelta.

Ensimmäinen vaihe seurannan toteutuksessa oli sähköisen kyselyn tekeminen Webropol-ohjelmalla. Ohjelma oli minulle uusi tuttavuus, mutta hyvän opastuksen avulla kyselyn teko oli oikeastaan aika helppoa ja hauskaa. Kyselystä tehtiin todella kompakti paketti, jotta mahdollisimman moni ehtisi vastata. Koska kyselyllä haluttiin tavoittaa kaikki seurakunnat, valikoituvat vastaajiksi tässä vaiheessa kirkkoherrat. Heidän sähköpostinsa olivat myös kootusti saatavilla, mikä ei valitettavasti ole tilanne kaikkien kirkon työntekijäryhmien osalta. Kyselylomakkeen loppuun sai jättää omat tai kollegan yhteystiedot tarkempaa puhelinhaastattelua varten.

Täytyy myöntää, että pari sydämenlyöntiä jäi välistä, kun pistin kyselyn yhdellä klikkauksella menemään 389 kirkkoherralle! Viesti ja linkki kyselyyn päätyivät onnellisesti melkein neljän sataan inboxiin. Bumerangina sain joitain poissaoloviestejä, joskin aika moni vastasi kyselyyn ihan heti linkin saatuaan. Oli yllättävän kiehtovaa käydä katsomassa (monta kertaa päivässä!), kuinka paljon vastauksia oli tullut. Tätä kirjoittaessani vastauksia on 140 kpl ja yli 40 vastaajaa on jättänyt yhteystiedot puhelinhaastattelua varten. Vastausten määrä oli mielestäni positiivinen yllätys ja haluankin vielä näin Pyhä Blogin välityksellä kiittää kirkkoherroja aktiivisuudestanne!


Kuten edeltä näkyy, suurin osa eli 94 % kyselyyn vastanneista oli saanut tietoa Pyhä-painopisteestä. Tärkeimmät tiedonsaantikanavat olivat kirkon nettisivut ja erilaiset kirkolliset lehdet. Noin puolet vastaajista oli saanut tietoa Pyhä-painopisteestä tiedotteiden ja tuomiokapitulin välityksellä. Kirkkoherrat, jotka eivät tienneet painopisteestä, mainitsivat sähköpostin tehokkaimmaksi väyläksi kirkon sisäisessä viestinnässä. Toisaalta oleellisten asioiden pelättiin myös hukkuvan sähköpostin tietotulvaan.


Seuraavaksi kyselyssä tiedusteltiin, onko seurakunnissa ollut toimintaa Pyhä-painopisteeseen liittyen. Melkein 80 % vastaajista ilmoitti omassa seurakunnassaan olleen Pyhä-painopisteen innoittamaa toimintaa. Toimintaa on ollut lähinnä kasvatustyön ja jumalanpalveluselämän työaloilla. Oli myös ilo kuulla, kuinka runsaasti eri työalat ovat tehneet myös yhteistyötä. Avoimessa kysymyksessä sai kertoa omin sanoin, millaista toimintaa painopisteeseen liittyen on ollut. Esille nousi mm. Pyhän painottaminen rippikouluissa, kerhotoiminnassa, kinkereillä ja jumalapalveluksissa. Useissa seurakuntalehdissä on ollut artikkeleita painopisteestä ja toisinaan Pyhälle oli omistettu oma teemanumero. Lisäksi Aika Pyhä! -kirjaa kehuttiin erinomaiseksi ja sitä jaetaankin muutamissa seurakunnissa kastekoteihin. Sanoisinpa näin äkkiseltään, että aika monipuolista toimintaa!


Seurakunnat, joissa ei ole ollut Pyhä-painopisteeseen liittyvää toimintaa ilmoittivat tärkeimmiksi syiksi ajan ja työvoiman puutteen. Myös muutokset työyhteisössä ovat vieneet tilaa ja energiaa, jolloin painopistetyöskentely on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Tänään kerroin seurannan alustavista tuloksista ohjausryhmän kokouksessa. Varsinkin tieto siitä, että ylivoimaisesti suurin osa vastaajista oli kuullut Pyhä-painopisteestä, lämmitti ohjausryhmäläisten mieliä. Seuraavaksi ovat vuorossa puhelinhaastattelut, joiden tuloksia jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

Aurinkoista kesää toivottaen,

Nora, Pyhä-painopisteen harjoittelija

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pyhä-painoläiskätesti

Kristillisen kasvatuksen edellisessä numerossa (1/11) esiteltiin Peter Halldorfin kirja Pyhän tuoksu (Kirjapaja 2009). Siinä todetaan: ”Mysteeri, pyhä salaisuus, ei anna selittää itseään”. Pieni hahmottomuus, kenties jopa rönsyily onkin ollut ensituntumani myös Pyhä-painopisteestä. Miten jostain näin laajasta voi saada ”projektinmallisen” otteen? Kaavioihin, kuvioihin ja tilastoihin pyhää on vaikea pakottaa. Kuitenkin pyhällä on erityislaatunsa, se jokin, joka tekee pyhästä pyhää. Sukulaisiahan ne ovat, pyhä ja piha, erotettu ja rajattu, aina omalla tontillaan.

Näin kirjoitan tänään ilmestyneessä Kristillinen kasvatus -lehdessä (2-3/2011, s. 7). Pohdinnat syntyivät toki jo reilu kuukausi sitten, silloin kun sekä Pyhä-painopisteen ohjausryhmässä että neuvottelukunnassa oli keskustelu tämän vuoden työskentelyn teemoista ja tavoitteista. Pyhää ohjaamassa on varsin kokenut ja näkemysrikas joukko omien erityisalojensa ammattilaisia. Toiveita ja visioita koko kirkon ensimmäiselle yhteiselle painopisteelle onkin ollut runsaasti. Samalla on tiedostettu rajaamisen tarve.

Kun erilaiset joskin erinomaiset näkemykset Pyhän ytimestä on nostettu keskusteluun, on lopputulos näyttäytynyt ainakin Pyhä Sihteerille hyvin samankaltaisena: ”Kaikki tämä on tärkeää ja luovuttamatonta.” Niinpä Pyhä rönsyää armeliaasti ylitsevuotavan maljan tavoin. Viimeisimmässä neuvottelukunnan kokouksessa painopisteen kuvattiin muistuttavan lähinnä painoläiskää. Johdatuksesta vaiko sattumien summasta, tähän monimuotoisuuteen osui myös Pyhän logokuvan suunnitellut graafikkomme aivan painopisteen alkutaipaleella.

Graafikko: Satu Kontinen, www.facebook.com/satukala

Kuvassa on nähty monenmoista - ja toki graafikollakin on oma tarinansa kuvasta. Kuvat ja kuvapolut, ajatusten vaellus kuvan äärellä saavat uutta tilaa painopisteessä vielä loppukevään ja kesän aikana. Verkkosivuille on luvassa uusi kuvapankki ja muitakin kivoja juttuja, joista kerron tuonnempana. Viikonlopun Kirkkopäivillä aloitamme jo sukelluksen kuvien maailmaan. Nyt kysynkin myös Sinulta: Mitä näet kuvassa?

Vastauksesi Pyhä-painoläiskätestiin voit kommentoida blogiin, näpytellä osoitteeseen pyhapainopiste(at)gmail.com tai kirjoittaa käsin Lahden Kirkkotorin Pyhä-pöydän äärellä, joka sijaitsee osana Kirkon ulkoasiainosaston esittelypistettä (A7-A8). Viikon sisällä vastanneiden kesken arvomme viisi kappaletta Puhetta pyhästä -kirjoja.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Odottamaton ilo

Markuksen evankeliumia on kutsuttu pitkällä johdannolla varustetuksi kärsimyskertomukseksi. Se kuvaa Jeesuksen tien ylös Jerusalemiin kiireisenä, vääjäämättömänä tapahtumasarjana. Sama totuus kerrotaan muissakin evankeliumeissa. Outo opettaja ja ihmeiden tekijä julisti totuutta ja eli niin kuin opetti. Se johti johdonmukaiseen lopputulokseen. Paha ja kuolema halusivat pitää yliotteensa. Ihmisten yhteiskunnan, politiikan ja uskonnon, piti päästä hänestä eroon. Hän oli syntynyt ihmisten kaupungin ulkopuolella, ja pääkaupungin muurin ulkopuolella hänet myös tapettiin. Hänet kavallettiin orjan hinnasta, ja orjan kidutuskuolema tuli hänen osakseen. Toteutui antiikin filosofin ennustus: jos joku todella eläisi oikeuden ja totuuden mukaisesti, hänet varmaan ristiinnaulittaisiin.

Opetuslapset menettivät toivon ja häipyivät. Vain uskollisimmat naiset seurasivat, kuinka Opettaja kuoli ja mihin hänet haudattiin. Nasaretilaisen seuraajat olivat umpikujassa, tyhjyyden edessä. Kun mitään muutakaan ei ollut tehtävissä, naiset halusivat sapatin jälkeen saattaa päätökseen kesken jääneet hautajaismenot.

Jotakin tapahtui. Odottamaton ilo. Kaikki neljä evankeliumia kertovat ilosta ja hämmennyksestä, jonka häikäisevä valo loisti tyhjästä haudasta. Kertomusten erot puhuvat niiden totuudesta enemmän kuin harmonisoitu selostus ikinä pystyisi. Olennainen aitouden merkki on se, että ylösnousemususko lähtee liikkeelle juuri naisten todistuksesta. Sehän ei ollut juridisesti pätevä. Jos juttua olisi haluttu silotella, naiset olisi ensimmäisenä pitänyt editoida pois.

Tyhjältä haudalta alkoi ilon tapahtumasarja. Se luo valoa, se pulppuaa eteenpäin kuin elävöittävä vesi. Usko ylösnousemukseen ja kohtaaminen Ylösnousseen kanssa sai Galilean maalaismiehet ja –naiset menemään maailman ääriin ja marttyyrikuolemaan asti, vakuuttuneina uskostaan ja ilostaan.

Me tämän päivän kristityt kuulumme ilon tapahtumasarjaan. Se on saavuttanut meidät tyhjän haudan luota, kirkon kahden tuhannen vuoden historian kautta. Odottamaton ilo on uskomme ytimessä: Jumalan läsnäolo kirkastaa elämän, ja tekee sen eri tavalla kuin koskaan voisin kuvitella. Odottamaton ilo tulee sisälle omaan tyhjyyteeni, omaan umpikujaani ja kuolemaani. Se näyttää, että pahuuden ja kuoleman ristintie on muuttunut valon virraksi. Siihen jokaista kutsutaan mukaan, heijastamaan valoa ja viemään yllättävää iloa eteenpäin.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Isä Heikki Huttunen, pääsihteeri, Suomen Ekumeeninen Neuvosto

Lisätietoja Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta: www.ekumenia.fi